Olemme
viime päivinä puhuneet paljon hengellisen ruuan nauttimisesta ja jumalallisista
pöytätavoista. Tämänpäiväinen lainauksemme vie ajatuksemme erilaisten
ravintotuotteiden vaikutukseen. Emme kai kuvittele selviämme tämän ajan
haasteista turvautumalla samaan ravintoon lapsemme tai lapsenlapsemme kanssa?
Me olemme
siis sitä mitä syömme!
”…mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä
varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan
hyvän pahasta.”
Aivan
kuten maallisessa mielessä maallinen ruoka määrittää kehomme rakennetta ja
ominaisuuksia, samoin hengellinen ruokamme määrittelee koko olemustamme ja
käytöstämme, vaikka emme sitä ilman erityistä tarkastelua havaitsekaan. Vahva
ruoka vaikuttaa oikealla tavalla nimenomaan ajatteluumme ja ratkaisuihimme,
joita meidän tulee tehdä, ei omassa voimassamme, vaan Pyhän Hengen johdossa,
kaikkien parhaaksi. Jos kuvittelemme selviävämme tässä ajassa pelkillä
maitotuotteilla, olemme hengellisesti kehitysvammaisia. Kaikki viittaa entistä
vakavampiin tilanteisiin, jotka asettavat meille aivan ennen kokemattomia
haasteita!
”Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen
teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille
lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä
ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia.
Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia
ja vaella ihmisten tavoin?” (1.Kor.3)
Me emme
ehkä tässä ajassa tuo julki hengellisiä ravintotottumuksiamme puheillamme,
mutta elämämme elämä kertoo kaiken hengellisistä pöytätavoistamme! Riidellä voi
niin monella tapaa, ilman että juuri kukaan havaitsee todellisia
tarkoituksiamme! Mutta luimmehan juuri aivan selvän ruokatiedotuksen:
”…mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä
varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan
hyvän pahasta.”
Tässä
ajassa tarvitsemme henkien erottamisen lahjaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin!
”Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin
syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo
erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sentähden onkin
teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.
Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä
tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa
kadotukseen tuomittaisi. Sentähden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan,
odottakaa toisianne. Jos kenellä on nälkä, syököön kotonaan, ettette
kokoontuisi tuomioksenne.” (1.Kor.11).
Vahvaa
ruokaa nauttimaan tottunut tiedostaa selvästi, ettei tämä pöytätapaohje rajoitu
vain ehtoolliseen, vaan se koskee koko elämäämme ja suhdettamme toisiin
ihmisiin, Herramme ruumiin jäseniin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti