”Ja sen äänen, jonka minä olin kuullut
taivaasta, kuulin taas puhuvan minulle ja sanovan: ’Mene ja ota tuo avattu
kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan enkelin kädessä’. Ja minä
menin enkelin tykö ja pyysin, että hän antaisi minulle sen kirjasen. Ja hän
sanoi minulle: ’Ota ja syö se; se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se
on oleva makea kuin hunaja’. Niin minä otin kirjasen enkelin kädestä ja söin
sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani
karvasteli.” (Ilm.10).
Me emme
ole profeettoja emmekä niin erikoisessa asemassa, että näkisimme tällaisia
näkyjä ja saisimme kuulla enkelin äänen. Tämä sanankohta sisältää kuitenkin
mitä tärkeimmän opetuksen meillekin suhteestamme Sanaan ja Sen Lähettäjään.
Hengellisestikin me olemme juuri sitä, vain sitä, mitä olemme itseemme
omaksuneet, nauttineet hengellisenä ravintona. Kaiken perusta on paljon
syvemmällä kuin mitä ehkä olemme koskaan todella tulleet ajatelleeksi!
”Niin Jeesus sanoi heille: ’Totisesti,
totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen
vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun
vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö
minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin
Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se,
joka minua syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas
taivaasta’.” (Joh.6).
Herramme
käytti ja käyttää kieltä, jota meidän ihmisinä on mahdollista ymmärtää. Voisiko
olla sen parempaa esikuvaa kuin syöminen, jumalallisten vaikutusten
siirtämiseksi meidän hengelliseen kehoomme! Meidän on vain huolehdittava Pyhän
Hengen avustuksella siitä, että oikea ja meille sopiva ruoka imeytyy
olemukseemme:
”Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus
ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin
istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä,
eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” (Jaak.1).
Kuinka
vakava varoitus meille! Sana voi olla istutettuna meidän olemukseemme, mutta
onko se jäänyt vain johonkin puolitiehen, muuttumatta sielun ja samalla
kehommekin ravinnoksi? Oikea hengellinen ravinto vaikuttaa koko olemukseemme,
virvoittaen ja elävöittäen kehoammekin!
”Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota,
mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi
ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja
kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää
hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.” (Ps.103).
Me olemme
siis mitä syömme! Vaikutuksemme lähimmäisiimme on aivan suhteessa nauttimaamme
ravintoon! Herramme ei tarjoa meille mitään ”jäteainepötkylöitä” kauniissa
luonnonkuoressa, vaan… Niin, mieti itse mitä meidän todella tulee itseemme
ammentaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti