…eikö meidänkin pitäisi armahtaa? Osa 2

”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7)

Ajatukseni menevät jostakin syystä jatkuvasti Sauliin, joka kaikesta pahuudestaan huolimatta sai johtaa Israelin kansaa inhimilliselle mielelle käsittämättömän kauan. Hän on eräänlainen elävä kuva kaikesta siitä, mille olen joutunut olemaan todistaja vuosikymmenien ajan. Hän ei halunnut Ahmed Ahneen tavalla kalifiksi kalifin paikalle, vaan hän halusi narsistisella tavalla säilyttää asemansa, jonka Jumala jo selväsanaisesti oli häneltä kieltänyt.

”…mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi.” (2.Sam.17).

Voidaanko ajatella vakavampia sanoja ja todistusta Jumalan suusta?  ”Jonka poistin sinun tieltäsi!” Tässä kohden meidät asetetaan vastakkain kahden palvelustehtävän kanssa, joista toinen on vääryytensä johdosta kumoutunut, ilman että sen haltija tahtoo sitä tunnustaa tai ylipäätään nähdä. Hän jatkaa arvovaltaansa väkivallan voimin, piittaamatta mitään Herran Itsensä todistuksesta.

Miksi Daavidin niin kauan tuli odottaa oikeuttaan ja oikeaa asemaansa? Hänellä oli koko ajan oikeus Jumalansa edessä, samoin kuin asemansakin! Kuinka usein saankaan kuulla jonkun suusta kysymyksen, kuinka kauan vielä jatkuu näin ja näin, milloin Jumala todella puuttuu asioihin sorrettujen hyväksi ja puolesta? Miksi emme paremmin perehdy Jumalan Sanaan ja sen historiaan, nähdäksemme todellisuuden kaiken keskellä? Aina on tarvittu kärsivällistä odotusta ylitse kaiken inhimillisen käsityksen! Miksi Jumala salli kansaansa kohdeltavan vuosikymmeniä sellaisella tavalla, ennen kuin lähetti Mooseksen vastaukseksi kansan hätähuutoon? Mitä joutui Mooses kokemaan oman kansansa väärinkäsitysten johdosta? Kansa oli todella kärsimätön ja odotti kaiken luvatun toteutumista paljon nopeamman aikataulun mukaisesti, ollen jopa valmis kivittämään oman johtajansa!

Millaista kärsivällisyyttä joutuikaan Mooses ylläpitämään koko elämänsä ajan! Hänelle kävi huonosti kansan tähden!

”Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia. Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet.” (Apt.7).

Kuinka vähän ymmärrystä ovatkaan todelliset jumalanpalvelijat elämänsä aikana saaneet omalle kohdalleen! Onko siis ihme, jos kirjoittaja ja hänen ystävänsä ovat saaneet kokea sellaisen määrän väärinymmärrystä ja torjuntaa! Millaisia raipaniskuja olenkaan itsekin saanut kokea mennessäni puolustamaan vääryyttä kokeneita! Siitä jatkamme seuraavassa kirjoituksessamme.