”Ja sen äänen, jonka minä olin kuullut
taivaasta, kuulin taas puhuvan minulle ja sanovan: ’Mene ja ota tuo avattu
kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan enkelin kädessä’. Ja minä
menin enkelin tykö ja pyysin, että hän antaisi minulle sen kirjasen. Ja hän
sanoi minulle: ’Ota ja syö se; se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se
on oleva makea kuin hunaja’. Niin minä otin kirjasen enkelin kädestä ja söin
sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani
karvasteli.” (Ilm.10).
Uskovaisinakin
me niin mielellämme nautimme makeaa mahan täydeltä. Ihmisellä on luontainen
taipumus makean perään, mutta lainaamamme sanankohdan perusteella se ei
kuitenkaan taida kuulua parhaisiin piirteisiimme! Liiallinen makean nauttiminen
tuottaa sekä hengellisiä että kehollisia ongelmia. Jollakin tavoin koen
sisimmässäni tämän sanankohdan todella tärkeäksi juuri meidän ajassamme, jossa
on mitä suurimmassa määrin toteutumassa:
”Te olette maan suola; mutta jos suola käy
mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun
kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.” (Matt.5).
”Sillä jokainen ihminen on tulella
suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava. Suola on hyvä; mutta jos
suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola
itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha.” (Mark.9).
Miksiköhän
ei sanota, että te olette maan sokeri, niin kuin näytetään julistettavan
entistä enemmän tietyissä piireissä, oikeastaan kaikkialla? Mikä suolassa on
niin merkittävää? Se on kehollemme aivan elinehto ja se säilyttää pieninäkin
määrinä. Se riittää muuttamaan ruuan maun aivan ratkaisevalla tavalla! Mutta
säilyttäähän sokerikin, etenkin rakkaimmat hillomme, joita kahmimme ostoskoriimme
suurella mieltymyksellä! Me pidämme hyvästä mausta, ja sokeri antaa sen meille.
Mutta mikä on aivan olennainen ero suolalla ja sokerilla? Missä muutama
teelusikallinen suolaa tekee vaikutuksensa, siinä sokeria tarvitaan niin
paljon, ettemme ole paremmasta tietoisuudestamme huolimatta halukkaita lukemaan
tuoteselostetta. Tyydyttääksemme mieltymyksiämme, ahdamme itseemme mansikoita
ja kaikkea muuta terveellistä suoranaisessa myrkkyliemessä, joka on vallannut
purkin sisällöstä noin 40 – 60 %!
Miksi mieleni
nyt askartelee enemmänkin kristillisissä sfääreissä, niiden tuoteselosteissa?
Herramme totesi Kaikkivaltiaalla varmuudella:
”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee,
löytäneekö hän uskoa maan päältä?’ Niin hän puhui vielä muutamille, jotka
luottivat itseensä…” (Luuk.18).
En pidä
Jumalan Sanalla leikittelemisestä, mutta nyt rohkenen esittää tämän ajatuksen
tekstiimme soveltuvalla tavalla. On todella tärkeätä että meidät löydetään
valmistautuneina, mutta miten on, jos vaikutuksemme elämällämme ei vastaakaan
jumalallista tarkoitusta? Olisiko tarpeen puhua vielä hyvin monillekin,
jotka liottavat itseänsä sokeriliemessä…?
Minne on
todellakin kadonnut se suolainen karvaus, joka kaikkina aikoina on aikaansaanut
oikeanlaisen reaktion hengellisissä kehoissamme? Tässä ajassa ei todellakaan
kysytä meidän mieltymyksiämme!
”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä
vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen
aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room.8).
On
varmastikin aika lukea tämäkin kohta jumalallisella ajatuksella! Paras vaikutus
ei ole jatkuvasti sokeriliemessä uiskentelemista, vaan…
Mieti
sitä todella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti