”Rajattomasta armosta”

”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7)

Olemme viimeisten vuosikymmenien aikana tottuneet kuulemaan todella paljon ”rakkauden ylistyslaulua”, jonka viestistä ollaan halukkaita omaksumaan vain inhimilliselle luonnolle soveltuva kaunis ajatusmaailma. Oikeastaan jokaisella ihmisellä on oma sovelluksensa ja kuvitelmansa, niin että alkuperäinen ja jumalallinen tahto ja tarkoitus jäävät taka-alalle. Tämä valtava ja laaja rakkaus uskotaan omistettavan riippumatta elämän antamasta todistuksesta!

”Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt.7).

”Rajaton armo” on oikealla tavalla ymmärrettynä todella valtava oivallus ja tuo sydämelle aivan erikoislaatuisen toivon. Mutta se ei tarkoita kaidan tien ja ahtaan portin jäämistä menneisyyteen, vaan yhä vielä eri teiden vaeltajat tunnetaan hedelmistään!

Onko jumalallisen rakkauden mukaista jättää kertomatta nämä asiat lähimmäisillemme? Käsittämättömän laajoissa piireissä on päädytty päätelmiin, jotka ovat totaalisessa ristiriidassa aidon ja alkuperäisen Sanan kanssa. Älkäämme milloinkaan eikä hetkeksikään unohtako, että Sana on Herramme Jeesus Kristus, Persoona, jota ei petetä ja hämätä ulkonaisilla eleillä ja hurskailla huudahduksilla!

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”

Erikoisesti tässä ajassa on voimassa kaikesta huolimatta niin mielellämme ohittama sanankohta:

”Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” (Matt.3)

Mitä me tahtoisimme tehtävän itsellemme, mitä haluaisimme kuulla? Emme toki halua pehmeämpää lepoalustaa ja uneen tyynnyttävää tyynyä, elääksemme tämän loppuelämämme mahdollisimman suuressa sopusoinnussa ja päiväunissa! Miksi meitä varotetaan?:

”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.”

Uskokaamme todella tämä Sanan todistus, sillä kysymys on meidän iankaikkisesta parhaastamme! Hurskas, lammasten villa ulkoasuna, ei merkitse todellakaan luotettavuutta ja hengellistä turvallisuutta, vaan on ainoastaan peite kaikelle omahyväiselle ja eristävälle vaikutukselle. Mistä eristävälle? Jumalallisen tahdon toteuttamisesta!

Kuten jo olemme tulleet näkemään, Saulin omaperäiset näkemykset estivät häntä toteuttamasta Jumalan selvän tahdon, vieden hänet oman tahdon tielle, mikä tulee selvääkin selvemmin esiin hänen tulevissa toimissaan!