…eikö meidänkin pitäisi armahtaa? Osa 3

 ”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7).

Voisiko mahdollisesti olla niin, että me olemme julistaneet vääriksi profeetoiksi aivan vääriä ihmisiä?

”Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet.”

Omalla tavallaan Mooses lukemattomia kertoja julistettiin vääräksi profeetaksi juuri niissä tilanteissa, joissa hän toi julki jotakin nuhdetta tai ojennusta vääryyden tekijöitä vastaan. Miksiköhän minun yhä vielä täytyy kirjoittaa vääryyden tekemisestä  ja väärin kohtelemisesta, veljiä ja sisaria kohtaan? Olemmeko todella sulkeneet silmämme kaikelta todelliselta vääryydeltä, julistaen vääräksi opiksi kaiken omaatuntoamme kolkuttavan? Olemmeko sulkeneet silmämme ja korvamme kaikelta puoleemme kantautuvalta murheelta ja valitukselta? Olemmeko pahoittaneet aivan liian monen ihmisen mielen, leimaten kaiken arvovaltaisten loukkaamiseksi?

”…ja pelastan kansani teidän käsistänne, niin etteivät he enää joudu teidän kätenne saaliiksi; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Koska olette valheella murehduttaneet vanhurskaan sydämen, vaikka minä en tahtonut häntä murehduttaa…” (Hes.13).

Oikeastaan kaiken torjunnan ja hylkäämisen, väärien syytösten takana on jonkun omantunnon syytetyksi tuleminen! Millaisen määrän murhetta olemmekaan saaneet kantaa Mooseksen esikuvan mukaisesti! Me olemme julistaneet ihmisille kaikkea hyvää itse vastaanottamamme jumalallisen tiedon mukaisesti, mutta kun kaikki ei olekaan toteutunut inhimillisten odotusten mukaisesti, ovat lukemattomat kivet iskeneet koko olemukseemme!

”Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: ’Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, että he kivittävät minut’.” (2.Moos.17).

”Ja kun he lähtivät faraon luota, kohtasivat he Mooseksen ja Aaronin, jotka odottivat heitä, ja he sanoivat näille: ’Herra kostakoon teille ja tuomitkoon teidät; sillä te olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijainsa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, meille surmaksi’.” (2.Moos.5)

Me olemme herätelleet ihmisiä heidän hengellisestä unestaan ja soittaneet pasuunaa hengellisen sodan merkiksi. Ihmiset ovat kai kautta aikain odottaneet jotakin muuta ja pettyneet taistelun kovuuteen. Kuka on syyllinen, kuka herätti vastarinnan ja vihollisen vihan?

”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7).

Voisiko mahdollisesti olla niin, että me olemme julistaneet vääriksi profeetoiksi aivan vääriä ihmisiä?

”Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet.”

Omalla tavallaan Mooses lukemattomia kertoja julistettiin vääräksi profeetaksi juuri niissä tilanteissa, joissa hän toi julki jotakin nuhdetta tai ojennusta vääryyden tekijöitä vastaan. Miksiköhän minun yhä vielä täytyy kirjoittaa vääryyden tekemisestä  ja väärin kohtelemisesta, veljiä ja sisaria kohtaan? Olemmeko todella sulkeneet silmämme kaikelta todelliselta vääryydeltä, julistaen vääräksi opiksi kaiken omaatuntoamme kolkuttavan? Olemmeko sulkeneet silmämme ja korvamme kaikelta puoleemme kantautuvalta murheelta ja valitukselta? Olemmeko pahoittaneet aivan liian monen ihmisen mielen, leimaten kaiken arvovaltaisten loukkaamiseksi?

”…ja pelastan kansani teidän käsistänne, niin etteivät he enää joudu teidän kätenne saaliiksi; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Koska olette valheella murehduttaneet vanhurskaan sydämen, vaikka minä en tahtonut häntä murehduttaa…” (Hes.13).

Oikeastaan kaiken torjunnan ja hylkäämisen, väärien syytösten takana on jonkun omantunnon syytetyksi tuleminen! Millaisen määrän murhetta olemmekaan saaneet kantaa Mooseksen esikuvan mukaisesti! Me olemme julistaneet ihmisille kaikkea hyvää itse vastaanottamamme jumalallisen tiedon mukaisesti, mutta kun kaikki ei olekaan toteutunut inhimillisten odotusten mukaisesti, ovat lukemattomat kivet iskeneet koko olemukseemme!

”Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: ’Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, että he kivittävät minut’.” (2.Moos.17).

”Ja kun he lähtivät faraon luota, kohtasivat he Mooseksen ja Aaronin, jotka odottivat heitä, ja he sanoivat näille: ’Herra kostakoon teille ja tuomitkoon teidät; sillä te olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijainsa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, meille surmaksi’.” (2.Moos.5)

Me olemme herätelleet ihmisiä heidän hengellisestä unestaan ja soittaneet pasuunaa hengellisen sodan merkiksi. Ihmiset ovat kai kautta aikain odottaneet jotakin muuta ja pettyneet taistelun kovuuteen. Kuka on syyllinen, kuka herätti vastarinnan ja vihollisen vihan?