Jumalallisista pöytätavoista

 ”Niin minä otin kirjasen enkelin kädestä ja söin sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli.” (Ilm.10).

Uskovaisen elämään sisältyy rehellisyyden nimessä paljon enemmän sellaista, mikä ei häntä inhimillisesti miellytä. Tämä selviää jo pinnallisellakin Raamatun lukemisella. Luomiskertomus todistaa meille, miten Jumalamme näki kaiken aikaansaannoksensa hyväksi. Kaikkeen Hän kuitenkin jätti inhimillisesti ajatellen käsittämättömän aukon, jonka kautta ihminen pääsi valitsemaan ”makean vaihtoehdon”, joka johti järkyttävään eroon Jumalasta, kuitenkin rajalliseen. Mikä on se, mikä sellaisella tavalla herättää vääriä tuntemuksia ihmismielessä?

”Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.” (1.Moos.3).

Tässä on kaiken ”sokeriliemen alku”! Koko puutarha oli täynnä ihanuutta ja jumalallista ”makeutta ja hyvää”, jonka nauttimisesta ei tullut minkäänlaista vatsavaivaa tai ruuansulatusongelmaa, mutta ihmisen maku ja halu kohdistui juuri siihen, mitä häneltä evättiin! Koko silmänhimo ja väärä halu johtivat mitä ikävimpien asioiden toteamiseen ja näkemiseen! Kuinka karvaaksi muuttuikaan hetken ”makeus ja nautinto”!

Ihminen ensimmäistä kertaa havaitsi olevansa alaston ja suojaton tarkoin varjellussa olotilassansa, joka ihmisvalintaisen ”sokerin ja makeuden” voimalla suorastaan oksensi hänet ulos kaikesta turvallisesta!

Mitä voisimme tänään jakaa lähimmäisillemme heidän parhaaksensa? Mikä näyttäisi heille heidän alastomuutensa, joka ei enää ole vain henkistä ja hengellistä, vaan jopa seurakunnallisten tilaisuuksien yhteydessä on pakotettava katse jonnekin muualle, kun eteen ilmestyy nuori tai vanhempi nainen jopa pelkissä sukkahousuissa, paljastaen… No niin, jokainen on havainnut saman, mutta kukaan ei näe pahaksi tämän kaltaista alastomuutta, joka joskus vuosikymmeniä sitten olisi johtanut viranomaisten asiaan puuttumiseen. Mitähän seurakuntien johtajat ovat syöneet melkein ryhmittymään katsomatta, kun tilanne vain selvästi pahenee?

Loppuvatkohan meikäläiseltä lukijat tämän kirjoituksen takia, kun vielä totean jo 60 luvulla tietooni tulleen asian: ”Kirkkokunnallinen vääristyneisyys ja vääränlainen seksuaalisuus kulkevat käsi kädessä!”

Mitä me siis tarvitsemme oikean hengellisen ruuan lisäksi:

”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” (Ilm.3).

Meillä taitaa olla melkoinen oppiminen ja tottuminen jumalallisille pöytätavoille!