Armollinen Jumala

”Sillä Moosekselle hän sanoo: ’Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan’.  Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Sillä Raamattu sanoo faraolle: ’Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä’.  Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.  Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?’ Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ’Miksi minusta tällaisen teit?’ Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?” (Room.9).

Miksiköhän tässä sanankohdassa päähuomio helposti kiinnittyy siihen, mitä sanotaan faaraosta, saaden meidät ajattelemaan vain kielteisiä asioita? Eikö meidän tulisi henkilökohtaisten kokemusten perusteella viedä ajatuksemme ja mielenkiintomme kaikkeen siihen, mitä Jumalamme meille on suonut ja lahjoittanut armossaan?

”Sillä Moosekselle hän sanoo: ’Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan’.”

Mitä Hän sanoo juuri tällä hetkellä sinulle, minulle? Oikeastaan kaikki Vanhan Testamentin ajatukset on tallennettu meille ohjeeksi ja myöskin varoitukseksi.

”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1.Kor.10).

Mitä meidän tulee erikoisesti katsoa tässä ajassa, jossa ihmiset seisovat mitä erilaisimpien tukien varassa?

”Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään.” (1.Kor.10).

Kautta koko maailman voittaa alaa hengellinen istuminen, syöminen ja juominen kansan ilahduttamiseksi ja viihdyttämiseksi. Puhutaan paljonkin Jumalan armosta, mutta ei kerrota ollenkaan, että se ei ole rajaton kaikkien ihmisten kohdalla, jos se tallataan maahan tottelemattomuuden ja itsetietoisuuden hengessä!

On varmaankin ainakin parikymmentä vuotta siitä, kun erään suuren vapaan seurakunnan vanhemmistoveli surullisena kertoi meille, kuinka heidän seurakunnassaan ei enää oikeastaan ollenkaan julisteta puhdasta Jumalan Sanaa, vaan kokoukset ovat enemmänkin kuin musikaalia ja ihmisten viihdyttämistä. Jos näin oli jo silloin, miten sitten tänään!

Olkaamme kiitolliset siitä Jumalan armosta, joka on tullut osaksemme ja riippukaamme yksinomaan Hänessä!

”Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä. Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä.” (5.Moos.4).