”Hän sanoi heille: ’Ei ole teidän asianne
tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan,
kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun
todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan
ääriin saakka’. Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän
nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.” (Apt.1)
Luimme
juuri Herramme viimeiset sanat ennen Hänen pilvessä poistumistaan. Luulisi
useimpien antavan erityisen suuren merkityksen jonkun henkilön viimeisille
sanoille! Niitä ei kuitenkaan ole tallennettu meille ainoaksi hengelliseksi
leiväksi, koska me emme elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka
Jumalan suusta lähtee. Herramme tässä sisällyttää yhteen lauseeseen koko
maanpäällisen ilmestyksensä merkityksen, jonka tulisi olla meille kuin
kirkkaana loistava aurinko!
Kirjoitimme
eilen siitä, kuinka alussa opetuslapset olivat yksimielisesti koolla, kokien
luvatun Hengen laskeutumisen. Mutta kuinka lyhyen aikaa vallitsikaan
hengellinen sopusointu tämän tapahtuman jälkeen.
”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat
he kaikki yhdessä koolla.”
Minkä
todistuksen antaa kirkkohistoria ja nykyinen tilanne pienessä
kotikaupungissamme!
”Hän sanoi heille: ’Ei ole teidän asianne
tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan,
kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun
todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin
saakka’.”
”Ei ole teidän asianne…!”
Olisikohan
tässä vastaus lähes kaikkiin ongelmiin ns. kristillisessä maailmassa? Eiköhän
ole mitä selvimmin kysymys asioista, jotka eivät ole seurakunnan asioita?
Mikä muu sen selvemmin olisi aina saanut aikaan tilanteen?:
”Ja kun helluntaipäivä nyt on
kahdentuhannen vuoden takana, ovat he kaikki jakaantuneet lukemattomiin
ryhmiin!”
Mihin
kategoriaan sijoittaa Jumalan Sana käsitteen:
”Ei ole teidän asianne…!”
Taitaa
olla kysymys paljon vakavammasta asiasta, kuin mitä olemme koskaan todella
ajatelleet, etenkin kun ajattelemme seuraamuksia!
”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä,
jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin
outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen
kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita
ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette
autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.
Älköön näet kukaan teistä kärsikö
murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että
sekaantuu
hänelle kuulumattomiin;
mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön
hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa. Sillä aika on tuomion
alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden
loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?” (1.Piet.4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti