Viisautemme ja ymmärryksemme

”Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä. Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä.” (5.Moos.4).

Mikä siis erottaa todelliset Jumalan lapset ja seuraajat muusta väestöstä? Baabelin tornista ja kaupungista on tullut kautta ihmiskunnan historian kestävä esikuva jumalakielteisestä elämästä ja ihmisten näkemyksistä. Ihmistä ei ole tarkoitettu palvomaan itseään eikä saavutuksiaan, vaan koko historia varoittaa meitä ihmismielen korostamisesta, mikä on peräisin lähteestä: ”Onko Jumala todella sanonut?” Kyllä, Jumala on todellakin puhunut ja sanonut asioita, jotka eivät ole ihmismielen mukaisia ja mieleisiä! Eikö Hän, joka on kaiken luonut ja järjestänyt, ole oikeutettu tekemään kaiken oman mielisuosionsa mukaisesti?

”Sillä Moosekselle hän sanoo: ’Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan’.  Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Sillä Raamattu sanoo faraolle: ’Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä’.  Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.  Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?’ Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ’Miksi minusta tällaisen teit?’ Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?” (Room.9).

Eroa ei siis tee ihminen, vaan yksinomaan Jumalan säädös.

”Noudattakaa ja seuratkaa niitä (käskyjä ja säädöksiä) , sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä.”

Älkäämme siis halveksiko Jumalan armoa ja Hänen meille suomaansa mahdollisuutta erottautua kaikista muista kansoista. Ns. jumalankansa tässäkin ajassa on joutunut saman hengen valtaan kuin Israel Samuelin aikana, haluten jotakin, mikä yhdistää ehkä enemmänkin faaraoon kuin Elävään Jumalaan.

”’Niin aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen kaikilla muillakin kansoilla on.’ Mutta Samuel pahastui siitä, että he sanoivat: ’Anna meille kuningas jakamaan meille oikeutta’.” (1.Sam.8).

Ihminen on siis omassa viisaudessaan kautta aikojen halunnut asettaa itsensä ja Jumalan välille oman välittäjänsä, välimiehensä!

”Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan.”

Kaiken ihmisvoimaisen selityksen takana on väärä valtakäsitys, joka saa ihmisen lisäämään ja ottamaan pois selvästä Jumalan käskystä ja tahdosta!