Miksi olen niin levoton?

”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?” (Ps.139).

Miksi minun sieluni olet minussa niin levoton? Herrahan on niin lähellä ja tietää kaiken elämästäni! Miksi olotilani kaikesta huolimatta on niin vieraan ja oudon tuntuinen?

”Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.”

Herra ei selvästikään kysy meiltä mitä tahtoisimme ja minkä itse näkisimme hyväksi! Onhan Hän ottanut alusta pitäen vastuun elämästämme, vaikka odottaakin meidän toimivan aivan tietyllä tavalla lapseutemme ja uuden syntymämme johdosta. Jos me nyt tunnemme olevamme kuin kaiken epämieluisan ympäröimiä ja saartamia, täytyy tällä kaikella olla hyvä ja jumalallinen tarkoitus.

Olen usein kirjoittanut totuudellisuudesta ja todellisuudesta, jotka ovat olennainen osa jumalanlapsen olemusta. Koko maailma ympärillämme kehittyy ja kasvaa aina vain epätodellisemmaksi. Tältä Herramme haluaa varjella meidät, tuoden eteemme asioita, jotka suorastaan pakottavat meidät irtautumaan kaikesta hengellisestä ja maallisesta petoksesta ja kangastuksesta.

Kuinka vaikea onkaan tämä oppi, jota nyt joudumme läpikäymään, sillä meidän tiemme ei ole tämän maailman tie! Kuvitelmat ja olettamukset ovat meidän vihollisiamme, joille meidän on annettava tuskalliselta tuntuvat jäähyväiset. Ympäristömme esikuva ja esimerkki eivät saa enää merkitä meille sitä, mitä ne ehkä aikaisemmin ovat olleet. Meidät on asetettu Tielle, joka on Persoonallinen Tie, koska se perustuu meidän Herramme olemukseen.

Kun kerran jalkamme ovat astuneet tälle Tielle, ei meillä ole mitään muuta mahdollisuutta kuin sulkea silmämme ja koko olemuksemme kaikelta totutulta uskonnollisuudelta, jonka perustus ei selvästi ole Jumalan Sanassa. Mutta antakaamme nyt Herramme tutkia meitä ja näyttää meille, olemmeko niin tuskallisen yksinäisiä Totuuden tähden, vaiko omien, väärien valintojemme johdosta, jonkinlaisen Kainin hengen johdosta, joka kysyy: ”Olenko minä veljeni vartija?”