Juhlallisista lupauksista

 

”Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella. Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen. Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan ’on’ olkoon teillä ’on’, ja ’ei’ olkoon teillä ’ei’, ettette joutuisi tuomion alle.” (Jaak.5).

Meitä kehotetaan olemaan kärsivällisiä kuin peltomies, maanviljelijä, joka tietää kaiken kehityksen vaativan aikansa. Ei hän juokse joka päivä pellon laidalle odottaen näkevänsä hämmästyttävää kasvua. Hän tietää siementen olevan maassa, ja luonnon lait pitävät huolen tulevasta. Ainoa mitä hän ehkä päivittäin tekee, on ilmojen seuraaminen, mikä saa hänet ajoittain hymyilemään, ajoittain hiukan huolestumaan. Hän ei huokaile naapureita vastaan säätilojen muutoksen johdosta!

Tämä sanankohta on kuin lyhyt saarna, joka tuo esiin tämän hetken suurimmat ongelmat ja tarpeet. Tässä ajassa ei vain huokailla toisiansa vastaan, vaan totta ovat Herrammekin lausumat sanat:

”Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy', ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa…” (Matt.24).

Mikä on merkillepantavaa juopuneiden seurassa? Rempseä käytös ja ennen kaikkea hulvaton puhe. Alkoholi vapauttaa ihmisestä asioita ja piirteitä, jotka saavat kaiken muuttumaan jopa täysin vastakohdakseen. Veloista tulee saatavia ja tietynlainen omakehu valtaa koko olemuksen. Juhlallisesti pyritään vakuuttamaan koko ympäristö ja kuulijakunta rehentelijän erinomaisuudesta ja uskomattomista saavutuksista!

Mitä tekevät tämän ajan hengellisesti juopuneet? Kohdassamme varoitetaan nimenomaan meitä tämän ajan uskovaisia:

”Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan ’on’ olkoon teillä ’on’, ja ’ei’ olkoon teillä ’ei’, ettette joutuisi tuomion alle.”

En ole itsekään koskaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi tätä asiaa kovin syvällisesti. Tässä ajassa ei vannota enää ajanlaskumme alun tapaan temppelin tai sen kullan kautta, vaan mitä olemme saaneet seurata jo pitkän ajan kuluessa? Mikä on vala, vannominen? Juhlallinen vakuuttaminen! Mitä meille vakuutetaan juhlallisesti ja missä?

Ajoittain jossakin seurakunnassa tunnetaan suoranaista pakkoa jonkinasteisten profetioiden tai tiedon sanojen julistamiseen. Ns. profeetat suorastaan kilpailevat asemastaan mielen kohottajina ja seurakunnan arvostuksen etsijöinä. Mitä kaikkea olemmekaan siten saaneet kuulla ”Herran puheena”, mikä jälkeenpäin on jouduttu selittämään aivan uudella tavalla, koska kaikki ei toteutunutkaan luvatulla, juhlallisesti vakuutetulla tavalla. Huudetaan Herra, Herra, mutta ei olla kiinnostuneita tekemään mitä Hän Sanassaan on ehdottomana tahtonaan esittänyt!

Harvemmin vannominen ja vakuuttaminen tapahtuvat vain ihmisen itsensä tähden, vaan sillä pyritään vakuuttamaan vaihteleva joukko kuulijoita. Jos ihmiselle ei ”maistu” aito hengellinen, jumalallinen, ruoka, mennään mielellään tarjotulle roskaruoalle, jota tarjotaan melkein jokaisessa ”kadunkulmassa”. Juhlallisia vakuutteluja saamme sekä lukea että kuulla suoranaiseen hämmennykseen asti!

Meitä ei ole kutsuttu seuraamaan mitä erilaisimpia kompromisseja, juhlallisia vakuutteluja, vaan yhä vielä vastauksemme kaikkeen hengelliseen tarjontaan perustuu elintärkeään sanankohtaan:

”Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa.” (1.Tess.5).

Meille on selvästi tiedotettu Sanassa mikä on hyvää, mikä pahaa. Sanan ihmisinä meidän vastauksemme kaikkeen kohtaamaamme on selvästi ”kyllä” tai ”ei”!