Katso pois minusta!

En voi mitään sille, että nimenomaan tässä ajassa Johannes Kastaja on minulle merkittävin esimerkki jumalanpalvelijoiden joukossa. En niinkään ajattele häntä huutavana ja provosoivana radikaalina, niin kuin ehkä useimmat hänet näkevät. Minä näen hänessä ensisijaisesti Jumalan Valtakunnan lähestymisen ja hänen tehtävänsä useimmille salaiseksi jäävän puolen. Maailmallinen mieli rakastaa provosointia ja radikaaleja otteita, jotka mielestäni suurella vääryydellä on ympätty Johannes Kastajan rooliin. Ei hän ollut radikaali ja hyökkäävä, vaan hän oli yksinomaan sitä, mitä itse itsestään todisti:

”Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka olet, että voisimme antaa vastauksen niille, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?’ Hän sanoi: ’Minä olen huutavan ääni erämaassa: 'Tehkää tie tasaiseksi Herralle', niinkuin profeetta Esaias on sanonut.” (Joh.1.).

Huutavan ääni erämaassa! Hän oli äänitorvi, Toisen ääni! Vaikka hän Herramme todistuksen mukaan oli suurin tähän maailmaan syntynyt henkilö, oli hän vain välikappale Suuren Savenvalajan kädessä! Hänellä oli suuri tehtävä, mutta se ei tehnyt hänestä jotakin suurta. Maailmassa on vieläkin ryhmä ihmisiä, jotka seuraavat Johannes Kastajasta luomaansa kulttia, kastattaen itsensä kerran vuodessa! Kuinka monelta onkaan jäänyt huomioimatta hänen tehtävänsä tärkein osa! Minä todella rakastan jumalallisella rakkaudella tätä yksinkertaista miestä, joka ei halunnut tehdä itsestään suurta numeroa. Sieluni todella virvoittuu nähdessäni hänet hengen silmin Jordanin rannalla autuas ilme kasvoillaan, hänen kätensä ojentautuessa Valkopukuista Miestä kohden kautta ikuisuuden kaikuvat sanat huulillaan:

”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä'. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan.” (Joh.1).

Tämä hengellinen kuva täyttää mieleni sellaisella tavalla, että se on vaikuttanut koko elämääni vuodesta 1964 lähtien. Se on vaikuttanut minussa saman kuin tuon ajan Johanneksen opetuslapsissakin:

”Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa. Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: ’Katso, Jumalan Karitsa!’ Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen näin puhuvan ja seurasivat Jeesusta.”

Nämä ovat vain muutamat sanat Pyhissä Kirjoituksissa, mutta ne sisältävät voimakkaimman kaiun iankaikkisuudesta! Niissä on koko autuutemme ja pelastuksemme ydin muutamassa silmänräpäyksessä! Rakastan Johannes Kastajaa veljenäni, koska hän omalla esimerkillään on näyttänyt minulle iankaikkisen Elämän suunnan ja tarkoituksen parhaana ystävänäni, Yljän ystävänä! Hän ei ole koskaan flirttaillut kanssani ja kilpaillut asemastansa hengellisessä elämässäni, vaan hän selvästi katsoi ohitseni autuas ilme kasvoillaan, suorastaan pakottaen minutkin katsomaan kätensä osoittamaan suuntaan! Olisi ollut hienoa jäädä hänen seuraansa, sillä hän puhui autuaita sanoja, mutta nuo sanat saivat tulen syttymään sieluuni ja jouduin katsomaan pois hänestä. Elämässäni tapahtui aivan sama kuin veljissäni aikanaan:

”Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen näin puhuvan ja seurasivat Jeesusta. Niin Jeesus kääntyi ja nähdessään heidän seuraavan sanoi heille: ’Mitä te etsitte?’ He vastasivat hänelle: ’Rabbi’ - se on käännettynä: opettaja – ’missä sinä majailet?’ Hän sanoi heille: "Tulkaa ja katsokaa." Niin he menivät ja näkivät, missä hän majaili…” (Joh.1).

Tunnustan rehellisesti, ettei minua tippaakaan kiinnosta missä Johannes-veljeni majailee! Hengessäni näen hänen katsovan minuun ja viittoilevan innokkaasti kohti Valkopukuista Miestä: ”Mene, mene, älä katso tänne päin! Minä olen suorittanut tehtäväni, joka täyttyi sinä hetkenä kun ensimmäistä kertaa katsoit käteni osoittamaan suuntaan! Minulla ei ole enää mitään annettavaa sinulle, mene Hänen kanssaan ja pysy Hänen lähellään. Hän puhuu sinulle Sanoja, jotka ovat Henki ja Elämä!