Maailmankirjat sekaisin

”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” (Matt.11).

”En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh.14).

Ihmisen tietämykseen ja kokemukseen nähden maailma ei koskaan vielä ole ollut niin sekava kuin juuri nyt. Korkea maailmanpankin virkamies totesi Kreikan neuvottelujen yhteydessä, että tarvittaisiin aikuisten välistä keskustelua. Vääränlainen lapsenmielisyys on päässyt valtaan kaikkialla, eikä ihminen todellisuudessa ole oppinut juuri mitään sodista ja muista katkerista kokemuksista.

”…koska heidän kielensä ja heidän tekonsa ovat Herraa vastaan ja he uhittelevat hänen kunniansa kasvoja. Heidän kasvojensa hahmo todistaa heitä vastaan; syntinsä he tuovat julki niinkuin sodomalaiset, he eivät niitä salaa. Voi heitä! Itsellensä he pahaa tekevät. Sanokaa hurskaasta, että hänen käy hyvin, sillä he saavat nauttia tekojensa hedelmiä. Voi jumalatonta! Hänen käy pahoin, sillä hänen kättensä teot maksetaan hänelle. Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan. Herra asettuu käymään oikeutta, nousee kansoja tuomitsemaan.” (Jes.3).

Voitaisiinko nykyistä tilannetta kuvata paremmin? Eivät ainoastaan uskonnolliset johtajat ole eksyttäjiä, vaan myöskin maalliset johtajat ovat hämmentäneet kansojen ja yhteisöjen tiet. Kreikan tilanne ei mahdu kenenkään järkevään ajatteluun, ja on johtava entistä sekavampaan tilanteeseen kautta koko Euroopan. Emme voi unohtaa ja olla huomioimatta sitä, että koko nykyinen maailmantalous perustuu väärien ratkaisujen johdosta tarpeettoman kulutukseen, mikä johtaa vielä, jos aikaa meille suodaan, raaka-ainepulaan ja koko maanpiirin saastumiseen.

Kaiken tämän keskellä emme voi eristäytyä irralliseksi saareksi tai eristetyksi alueeksi, vaan kaikki kehitys koskettaa meitäkin uskovaisina, vastoin parempaa tahtoamme. Elämme todellakin ajassa:

”Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan, ja ne, jotka itkevät, niinkuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niinkuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, niinkuin eivät saisi omanansa pitää, ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi;

sillä tämän maailman muoto on katoamassa.

Soisin, ettei teillä olisi huolia.” (1.Kor.7).

Minäkin soisin, ettei meillä olisi huolia! Olemme kohtaava entistä enemmän asioita, jotka eivät meitä miellytä. Jo ajan henki on erittäin vastenmielinen hengelliselle ajattelulle. Kaikki saa meidät tuntemaan itsemme entistä vieraammaksi tälle maailmalle, ja nyt meiltä kysytäänkin todella, ehkä ensimmäistä kertaa elämämme aikana, tahdommeko mekin mennä pois, kun hengelliset odotuksemme eivät täytykään ajattelemallamme tavalla. Herramme on aina tietänyt tämän kaiken ja se on osa Hänen suunnitelmaansa, Hänen tapaansa käsitellä asioita; hän antaa ihmisen omien tekojen seurata häntä. Hän ei anna meille niin kuin maailma antaa, eikä kohtele meitä maailman tavoin. Siksi meille huudahdetaankin entistä voimallisemmin tuonpuoleisesta:

”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” (Matt.11).