Pidä kiinni!

”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.” (Ps.91).

Heittäydymme niin mielellämme kannettavaksi. Se tulee esiin erikoisesti mielenterveystyössä. Ensin me ehkä horjahtelemme, saaden jonkun tukemaan kulkuamme. Tuleehan meidän olla tukena ja apuna toisillemme! Mutta kuinka usein johtaakaan apumme siihen, että jonkin ajan kuluttua joku koko painollaan lepää meidän varassamme, selässämme, ja me itse tunnemme olomme todella raskautetuksi!

Me olemme tainneet lukea Sanaa hiukan huolimattomasti. Meitä ei kehoteta kantamaan toinen toistamme, vaan olemaan avuksi toistemme kuormien kantamisessa! On vain Yksi tarpeeksi vahva ja voimallinen, joka kykenee kantamaan meitä ilman että raahaudumme jonkun perässä sellaisella tavalla, että kengätkin tippuvat jalasta!

”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet…”

Huomaatko, että meitä kannetaan tietyin edellytyksin? Me emme saa vain huutaa Herra, Herra, vaan meiltä odotetaan kuuliaisuutta Hänen Ääntänsä kohtaan, joka selvästi kertoo mitä meiltä odotetaan. Lähestykää Häntä, niin Hän lähestyy teitä! Riippukaa kiinni Hänessä, niin Hänkin pitää kiinni teistä! Jumalan sylissä pysymiseksi ei siis riitä vain joihinkin lupauksiin ja hengellisiin asioihin pitäytyminen, vaan meidänkin on omakohtaisesti pidettävä kiinni Isästämme, vaikka vain Hänen sormestaan pikkulapsen tavoin!

Olin eilen keskussairaalassa tutkimuksissa. Minulla on vaiva, joka rajoittaa ikävällä tavalla matkustamista. Huomenna on tapaaminen lääkärin kanssa. Pyydän esirukousta, että lääkäri löytäisi hyvän ratkaisun ongelmiini ja Herra parantaisi minut, jos se on Hänen tahtonsa. Muistakaa myös vielä ystävääni, joka on pilaamassa oman elämänsä!