Pilven alla

”Tahi kun pilvi viipyi pysyen asumuksen päällä pari päivää tai kuukauden tai vielä pitemmän ajan, niin olivat israelilaiset leiriytyneinä eivätkä lähteneet liikkeelle; mutta kun se kohosi, lähtivät he liikkeelle. Herran käskyn mukaan he leiriytyivät ja Herran käskyn mukaan he lähtivät liikkeelle. He noudattivat, mitä Herra Mooseksen kautta oli käskenyt heidän noudattaa.” (4.Moos.9)

Niin yksittäisen ihmisen kuin seurakunnankin kohdalla on erilaisia aikoja. Se ei tarkoita sitä, että ihminen tai seurakunta sinänsä olisivat eri aikoina jotenkin erilaisia, mistä johtuen tarvittaisiin vaihtelevia olosuhteita. Jumala on tuonut julki tahtonsa ja suunnitelmansa sellaisella selvyydellä, että voin toistaa ajasta toiseen saman ajatuksen: ”Me olemme kuulleet Jumalan Sanaa sellaisella selvyydellä viimeisten vuosikymmenien aikana, oikeastaan riippumatta siitä, mihin piiriin olemme kuuluneet, ettei meillä tulisi olla pienintäkään kysymystä siitä, millaisia meidän tulee olla suhteessamme toisiimme ja Jumalaan.”

Nyt elämme aivan erikoislaatuisessa ajassa, jossa ikään kuin korostetulla tavalla kysellään, mitä Jumala todella on sanonut ja mitä ei. Pyritään ymmärtämään kuulemaamme sovittaen se nykyhetkeen ja etsien sovittelevia näkemyksiä toteuttaen sitä, mitä arkkipiispa aikanaan painotuksella totesi. Voidaan tuskin tehdä suurempaa virhettä kuin mukautumalla vallitseviin olosuhteisiin, sillä kaikki aikanaan kuulemamme velvoittaa meitä täysin riippumatta siitä, kuinka paljon tässä ajassa kyseenalaistetaan kaikkea. Eri pelloilla käy melkoinen vilske yön pimeydessä, kun lukemattomat vaeltajat ovat hautaamassa leivisköitänsä siinä määrin, että tuskin enää löytyy vapaata paikkaa, kun päät kolkkaavat yhteen näissä kaivuuhommissa!

Ainoastaan erittäin viihdyttävissä tilaisuuksissa salit täyttyvät, mutta yleensä voidaan todeta kaikkialla, ettei sanan kehotusta yhteisistä kokouksista juurikaan noudateta. Miksi sitten yhteiset seurakunnan kokoukset jätetään? Tässä on todella surullinen puoli, etenkin kun ajatellaan pienempiä hengellisiä yhteisöjä. Tietyt opilliset seikat saavat aikaan ristiriitoja, joiden seurauksena ihmisiä suorastaan ahdistetaan ulos erilaisten vaatimusten johdosta.

Me kaikki olemme omalla tavallamme väsyneitä ja uupuneita kaiken tämän keskellä. Itsekin tunnen ajoittain melkoista ahdistusta ja turhautuneisuutta kaikesta hengellisestä rikkaudesta huolimatta. Sisäinen ihmisemme omalla tavallaan lujittuu kaiken keskellä, mutta inhimillinen puolemme on niin monenlaisten rasittavien tekijöiden alaisena.

”Herran käskyn mukaan he leiriytyivät ja Herran käskyn mukaan he lähtivät liikkeelle. He noudattivat, mitä Herra Mooseksen kautta oli käskenyt heidän noudattaa.”

Edellisessä kohdassa on kysymys nimenomaan seurakunnallisesta asiasta. Herra oli tuonut julki tahtonsa ja odotuksensa palvelijansa kautta. Kaikki oli tuotu julki nimenomaan sitä varten, että sitä noudatettaisiin pienintäkin piirtoa myöten, sillä oli kysymys jostakin paljon suuremmasta ja merkittävämmästä kuin Mooses tai joku muut ihminen. Kaiken inhimillisyyden keskellä tuli jumalallisen saada aikaan sopusointu ja yksimielisyys, jotta syntyisi mahdollisuus ulkopuolisille sanoa: ”Katsokaa millainen yksimielinen joukko, katsokaa, kuinka he toisiansa rakastavat!”

”…kun pilvi viipyi pysyen asumuksen päällä pari päivää tai kuukauden tai vielä pitemmän ajan…”

Kuinka moni tuskaileekaan sen johdosta, että nyt pilvi näyttää pysähtyneen paikalleen ennen näkemättömällä tavalla! Miksi mitään odottamastamme ei tapahdu, miksi tilanne on sellainen kuin on? Miksi, miksi, miksi? Kenessä on syy siihen, mitä nyt näemme? Mitä pitäisi tehdä, kun pilvi ei liikahdakaan, ja on kulunut vieläkin pitempi aika?

Itse kukin on alkanut syyllistää joko itseään tai sitten… ketäs muuta kuin kirjoittajaa! Miksi kirjoittaja ei saa aikaan mitään muuta kuin entiset kirjoituksensa nettiin? Miksi hän ei järjestä kokouksia, miksi hän ei pidä yhteyttä siinä määrin, että jotakin alkaisi tapahtua? Jos pilvi ei kuitenkaan liiku, jos ihmiset eivät ole halukkaita noudattamaan sitä, mitä Herra palvelijoidensa kautta on puhunut, ei kirjoittajalla ole rohkeutta lähteä liikkeelle ilman pilven antamaa vahvistusta. Jotakin täytyy tapahtua sellaisessa mittakaavassa, että… En osaa edes sanoa sitä!

Tämän kirjoituksen alkuun panemana ajatuksena oli itse asiassa se, mikä merkitys on sillä, olemmeko leirissä vaiko matkalla. Jos olemme Pilven ja Tulipatsaan yhteydessä, missä tilanteessa olemme arvokkaita tai vähemmän arvokkaita? Miten Herramme näkee meidät eri elämän tilanteissa? Aikanaan minulta vaadittiin jotakin uutta kuukausittain, jotta ihmiset saivat tuntea saavansa tuoretta hengellistä ruokaa. Jos julkaisin jonkun kuukausia tai muutaman vuoden vanhan saarnan, sain moitteita. Kuitenkin osoittautui selväksi tosiasiaksi, että useat kuulivat tai lukivat saarnan, mutta jos heiltä kysyi mitä siinä oli sanottu, sai katsella hämmentynyttä ilmettä, koska kysytty ei voinut mainita pienintäkään yksityiskohtaa!

”Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.” (Jaak.1).

Hengellinen viesti on kuin peili, joka asetetaan ihmisten eteen. Mitä hyötyä siitä toistuvanakaan on, jos ihminen ei pysähdy sen eteen muuttuakseen sen kuvan kaltaiseksi, mitä Sana häneltä odottaa? Tulisiko meidän tukea tätä itsepetosta vaikenemalla näkemästämme todellisuudesta?

Mitä on tuore hengellinen ruoka? Näyttää siltä, että sitä korostaneet ovat muita enemmän jääneet jälkeen joukosta! Onko se jotakin uutta, erikoista, sensaatiomaista? Emme voi kyllin korostaa sitä puolta hengellisestä elämästämme, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan JOKAISESTA SANASTA, JOKA JUMALAN SUUSTA LÄHTEE!

Jokainen Sana, jokainen ajatus, jokainen kehotus tai lohdutus, joka perustuu Jumalan puheeseen, kirjoitettuun Sanaan, on velvoittava koko elämämme ajan! Ei ole väliä kenen kautta se on tullut!

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Tiettyinä aikoina Henki tuo korostetusti esiin juuri niihin hetkiin liittyviä asioita, kiinnittääkseen ihmisten huomion siihen, mitä juuri tapahtuu. Mutta ei ole ainuttakaan sanankohtaa, joka esittäisi joidenkin kirjoitettujen asioiden kadottaneen merkityksensä. Herramme tuo sen korostetusti esiin tulikirjaimin palavissa sanoissaan: ”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.” (Matt.5).

Minun, sinun, meidän elämämme merkitys ei perustu Jumalan silmissä tiettyihin suorituksiimme ja saavutuksiimme. Minun arvoni ei ole siinä, pystynkö joka päivä lisäämään uuden kirjoituksen blogiini.

Haluan jälleen kerran sulkeutua esirukouksiinne. Koen todella suurta voimattomuutta ja heikkoutta monien asioiden johdosta, joita en voi kertoa. Pari vuotta sitten sain sädehoitoa eturauhassyöpään ja tauti näytti voitetulta, mutta nyt veriarvot näyttävät jotain olevan jälleen kehittymässä.

Rukoilkaamme toistemme puolesta!