Valmistelujen aika

”Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään. Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” (Luuk.12).

Sopivissa tilanteissa kuulutamme ilolla, kuinka paljon Herra on meille uskonut ja kuinka paljon Hän on meille antanut. Kuulumme tuskin niihin, jotka eivät tiedä Herran tahtoa! Mutta kuka painottaa meille sen tärkeyttä, että meillä on todella suuri vastuu tietomme seurauksena!

Miksi niin moni voi huonosti ja miksi kohtaamme sellaisen määrän asioita, jotka ovat täysin vastoin tahtoamme ja parempaa tietoamme? Olisikohan osa seurausta halustamme ottaa rennosti ja heittäytyä lepäämään laakereillamme juuri tässä ajassa, jossa Herramme kaikesta kehityksestä huolimatta haluaa tulensa palavan Hänen omissaan? Kurittaako Isämme meitä rakkaina lapsinaan, jotta heräisimme hengellisestä tokkurastamme, jotta säästyisimme myöhemmiltä todella vakavilta lyönneiltä?

Elämme todellisessa välinpitämättömyyden ja huolettomuuden ajassa siitä huolimatta, että:

”Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.” (Luuk.21).

Jumalan omille kuuluu kuitenkin nimenomaan tässä ajassa rakkaudellinen ilmaisu:

”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk.21).

Valmistautukaamme siis kaikin mahdollisin tavoin elämämme tärkeintä hetkeä varten!