Kaikki menevät Hänen tykönsä!

”Niin Johanneksen opetuslapset rupesivat väittelemään erään juutalaisen kanssa puhdistuksesta. Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: ’Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä’.

Johannes vastasi ja sanoi: ’Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty’.” (Joh.3).

Kuinka ihana ajatus, jonka toivoisin olevan totta minunkin kohdallani! ”Kaikki menevät Hänen tykönsä!” Veljeni, sisareni, ota tämä sana todeksi elämässäsi säälimättä ketään julistajaa tai opettajaa! Minä haluan olla todellakin Johanneksen kaltainen, osoittaen vain tuohon valkopukuiseen Mieheen, joka aikanaan asteli Jordanin rannalla! Hän oli muutaman hetken Johanneksen seurassa, mutta jätti tämän sitten vielä hetkeksi jatkamaan tärkeää tehtäväänsä voidaksensa lähettää muitakin Jordanin toiselle puolelle. Hän ei ollut päätänsä pidempi muita profeettoja tai julistajia, vaan hetken kuluttua päätänsä lyhyempi muita! Silti hänen tehtävänsä täyttyi jokaisen jumalallisen mielen omaavan kohdalla.

Inhimillinen mieli ei tätä käsitä, ja siltä jää näkemättä jumalallinen suunnitelma, joka usein peittyy Jobin kaltaisten kohtaloiden taakse. Miksi Jumala sallii niin monenlaisia asioita Kaikkivaltiaana Olemuksena? Miksi Hänen palvelijansa joutuvat kärsimään niin paljon, jopa jonkun loukatun naisen oikkujen johdosta? Tulisiko meidän nyt sääliä Johannesta, jonka palvelustehtävän toteutuminen jatkuvasti johti kuulijat pois hänen lähipiiristään, jättäen hänet aina vain yksinäisemmäksi? Emme mekään todellisuudessa ole niin yksinäisiä kuin miltä saattaa näyttää, sillä meissä on kautta aikojen vallinnut sama Henki kuin hänessäkin. Me olemme parhaamme mukaan yrittäneet olla sitomatta ihmisiä itseemme ja omaan hengelliseen viisauteemme. Johanneksen esimerkki on saanut meidät ojentamaan ajoittain vapisevankin kätemme kohti Hengen silmin näkemäämme Miestä, joka vieläkin astelee jossakin läheisyydessä. Mitä olisimme me, että meitä seurattaisiin tai katseltaisiin ihaillen? Paavalikin tajusi tämän korostaen Jumalan armoa, jota ilman kukaan ei kykene tekemään yhtään mitään Jumalan Valtakunnassa huomioitavaa. Herramme niin selvästi toi julki, että ilman Häntä me emme kykene tekemään yhtään mitään Hänen hyväkseen.

”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.”

Oi, Johannes, kuinka selvästi sinä tuotkaan esiin todellisen jumalanlapsen tien! Sinä olit suurin vaimoista syntyneitten joukossa, mutta silti olit täysin Jumalan armon varassa, mistä niin kauniisti todistit! Sinäkin olit yhtä vajavainen kuin Elia ja muut profeetat, mutta sinussa asui Hän, Joka On, niin että emme todellisuudessa näekään sinua ja palvelustehtävääsi, vaan yksinomaan Hänet, johon sinun kätesi osoitti puheittesi ohella!