Minua ei miellytä!

”Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:  "Nämä eivät minua miellytä"; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin -  jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,  ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;  myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla - ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon. Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.” (Saarn.12)

Olen rehellisyyden nimessä ollut muutaman päivän melko allapäin. Ei ole tuntunut siltä että jaksaisi kirjoittaa jotakin. Eturauhassyöpäni luultiin jo olevan hallinnassa, mutta nyt joudutaan aloittamaan uudet hoidot, jotka eivät miellytä minua yhtään. Saan kuitenkin olla kiitollinen siitä, että vaivani ei ole aggressiivista laatua, mutta hoidot vaikuttavat melko voimakkaasti psyykeeni ja elämänlaatuuni.

Terve mieleni kertoo omaa tarinaansa kiitollisuudesta, etenkin kun sairaalareissuilla näkee todella vakavasti sairaita ihmisiä, jotka usein ovat täysin riippuvaisia toisten avusta. En siis ole läheskään ainoa sairas ihminen, ja olen säästynyt monelta sellaiselta asialta, joka on kohdannut lähimmäisiäni. Tiedän mitä on jatkuva kipu, joka kuitenkin antaa suurin piirtein nukkua yöt. Kuinka kiitollisia me saammekaan olla kaiken raihnaisuuden keskellä edes jonkinlaisesta terveydestä!

Meitä kaikkia koetellaan jollakin tavoin, kuten suurta jumalanmiestä Elisaakin, joka sairasti tautia, johon oli kuoleva. Hän joutui elämään tämän ajatuksen kanssa loppuelämänsä täydestä Evankeliumista huolimatta!

Ilman vaivoja ja sairauksia emme kai huomaisi vanhenevamme ollenkaan. Haluaisimmeko elää tämän kaltaisessa elämässä hyvinkin vanhaksi? Tämä maailma ei miellytä minua yhtään siinä kunnossa mihin sen ihminen on saattanut! Ymmärrän Paavalia, joka rehellisesti toi julki tuntemuksensa:

”Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla, minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta.  Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto. Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;  mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. Ja kun olen tästä varma, niin minä tiedän jääväni eloon ja viipyväni kaikkien teidän luonanne teidän edistymiseksenne ja iloksenne uskossa, että teidän kerskaamisenne minusta olisi yhä runsaampi Kristuksessa Jeesuksessa, kun minä taas tulen teidän tykönne.” (Fil.1)

Jotkut ihmettelevät, miksi en selvästi julkaise näillä sivuilla sähköpostiosoitettani. Asiantuntijoiden neuvojen johdosta en tee sitä, koska kaupalliset ja häiritsevätkin hakukoneet etsivät sähköpostiosoitteita myydäkseen ne sitten hämärillekin piireille. Siksi kehotan etsimään osoitteeni ihminentavattavissa.net sivujen alusta, missä se on ollut niin kauan että pahin roskapostivyöry on loppunut.