Valvokaamme raittiina!

”…sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.” (1.Tess.5).

Elämme ajassa, jossa jokin sisimmässä pitää pitkistä yöunista ja harmittelee aikaista heräämistä. Jossakin määrin se on totta omassakin elämässäni, koska tuntuu olevan aivan liian paljon aikaa miettiä kaikkea sellaista, minkä mieluummin jättäisi jonnekin kaukaisiin, sisäisiin maailmoihin. Jumalallinen meissä suorastaan pakottaa kohtaamaan ja näkemään niin hengellisen kuin maallisenkin todellisuuden! Meitä kehotetaan useassa eri kohdassa raittiuteen. Uskovaisellakin on vaara joutua kuningas Alkoholin valtakunnan alueelle, mutta uskon Sanan puhuvan ennen kaikkea hengellisestä raittiudesta.

Hengellinen juopumus perustuu oman mielen valtaan päästämiseen. Tätä selittää erinomaisesti kohta:

”Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa…” (Luuk.12).

Kuinka moni alkaakaan olla kärsimätön pettymystensä johdosta ja avaa sisimpäänsä henkivalloille, jotka ruokkivat inhimillistä hengellisyyttä epäraittiilla näkemyksillä. Tämä johtaa aina keskinäisen rauhan rikkoutumiseen, niin ettei ole mahdollista:

”Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12).

Ei varmastikaan missään muussa ajassa hengellisen elämän alueella ole ollut tarjolla ja suorastaan tyrkytyksessä sellaista määrää aluksi päihdyttäviä ja sitten nukuttavia tekijöitä. Osaltaan meidät halutaan kiinnittää mitä mahtipontisimpiin toimintoihin, osaltaan aikamme täyttyy pitkästyttävistä asioista, niin että lopulta koko olemuksemme mieltyy henkiseen ja hengelliseen toimettomuuteen, niin että helpoin keino selvitä kaikesta on armelias uneliaisuus. Ollaan siis omalla tavallaan valveilla, mutta autuaan tietämättömiä ympärillä tapahtuvista asioista – saati sitten etäisemmistä tapahtumista!

”Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.” (1.Tess.5).