Kesä on lähellä

”…ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa…” (1. Kor.7).

Aikaisempina vuosina kaikki kehitys oli sen verran verkkaista, että peräkkäisten päivien välinen eri ei ollut kovinkaan suuri. Siten totuimme elämäämme kohtaaviin asioihin melko turvallisin mielin. Jos selvisimme eilisestä, miksi emme sitten selviäisi tästäkin päivästä, ja huomiselle on omat murheensa! Kehitys oli sitä mitä oli, ja pidimme sitä normaalina, etenkin Raamatun ennustusten valossa. Levottomuutta tuottavat uutiset ja yleensä kaikki kohtaamamme asiat tuntuivat luonnollisilta sen hetkisessä tilanteessa. Mutta miten on tänään, kaikkien sotaviestien ja kulkutautien vallatessa lehtien ja kaikkien tiedostusvälineiden tilan?

Onko milloinkaan aikaisemmin ollut sellaisessa määrin totta Jumalan Sana:

”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.” (Luuk.21).

Meri ja aallot ovat selvästikin kuvainnollista puhetta ja tarkoittavat ihmismassoja. Emme lainaa tätä kohtaa lisätäksemme kenenkään pelkoa, vaan ainoastaan tuodaksemme julki, missä ajassa todella elämme. Nyt näkemämme on tosin vasta esimakua tulevasta, sillä ihmisten epätoivo ja pelko ovat vielä melkoisella tavalla kätkettynä heidän sisimpäänsä.

Aikanaan Turussa oli suuri kansainvälinen sotalaivojen harjoitus, jonka yhteydessä vietimme tuntikausia Aurajoen suun lähellä ankarassa sateessa seuraten sotaharjoituksiin lähteviä aluksia. Paikalle tuli paikallisen median televisioryhmä, joka otti minutkin haastateltavakseen. Kysymykseen sotalaivojen synnyttämästä pelosta tuli suustani itsellenikin hämmästykseksi: ”Kaikki näyttää nyt hyvältä ja turvalliselta, koska möröt on pantu piiloon.” Haastattelija hymyili hyväksyvästi!

Möröt ovat siis tähän asti olleet melkoisen piilossa, mutta nyt voimme todeta jumalallisella varmuudella, että tuntemamme maailman muoto on sellaisessa määrin kadonnut, että turvallisuuden tunne on katoamassa ennennäkemättömällä tavalla. Etenkin uutiset viimeaikaisesta kehityksestä Lähi-idässä kertovat jostakin paljon laajemmasta kuin mitä olemme halukkaita ottamaan täyteen tietoisuuteemme. Meidän tehtävämme ei kuitenkaan ole lietsoa pelkoa ja pakokauhua, vaan nyt on totella otettava vakavasti Herran Sana:

”’Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.’ Ja hän puhui heille vertauksen: ’Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu’.” (Luuk.21).

Mikä siis on näiden sanankohtien viesti uskovaiselle ihmiselle? Meitä kehotetaan rohkaistumaan ja nostamaan päämme, sillä meille annettujen lupausten hetki on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin, aivan oven edessä. Tämä maailma ei ole meidän todellinen kotimme, olemmeko niin suuressa määrin unohtamassa sen?

”Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö. Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi. Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.” (2.Kor.5).

”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?  Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte.” (Joh.14).

Tien sinne te tiedätte! Se ei ole mikään seurakunta, ei kukaan suuri saarnaaja. Sen tien osoittaa meille Pyhä Henki sisimmässämme, pitäen huolen siitä, että saamme kuulla ja omistaa kaiken, mitä Herramme on meille ansainnut ja antanut perinnöksi. Me emme näe kaikkea sitä, mitä inhimillinen mieli pitää tärkeänä, vaan meidän on vaellettava vielä uskossa, pitäytyen entistä lujemmin Elävään ja Voimalliseen Sanaan, joka tutkailee meitä ja haluaa irrottaa maallisista siteistä!

Edessämme on ehkä paljonkin sellaista, mistä emme pidä, mutta emme voi poiketa pois tai jäädä jälkeen siltä tieltä, jolle jalkamme on asetettu. Täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä meitä ei ole kutsuttu pelkoon.

”Näin sanoo Herra: ’Älkää totutelko itseänne pakanain menoon älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, sillä pakanat niitä kauhistuvat. Sillä kansat noudattavat turhia jumalia…’”(Jer.10).