Tule Herra Jeesus

”Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.” (Fil.1). 

Paavali ei selvästikään ollut mikään menestysteologian julistaja, ja tässäkin kohden näyttää olevan niin, että nykyajan onnistunut julistaja on ratkaissut erilaiset ongelmat näyttävämmällä viisaudella kuin Paavali. Emme kai kuitenkaan rohkene väärällä tavalla asettua Paavalin yläpuolelle, sillä hän ei puhunut omiaan, vaan Pyhän Hengen vaikutuksesta saattoi muistiin pantavaksi jumalallisen tahdon. Leimaamalla jotakin Paavalin sanomaa epäluotettavaksi, syyllistymme ilmiselvästi mitä pahimpaan rikokseen: ”…ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin.” (Ilm.22).

”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian’. Amen, tule, Herra Jeesus!”

En voi olla rinnastamatta edellistä lainausta Paavalin ilmaisun kanssa. Hänellä oli halu mieluummin olla Herran kanssa, mutta ainoa syy viipyä vielä maan päällä oli hätä veljistä ja sisarista. Mistä johtunee se huolestuneisuus, joka valtaa sisimpäni lukiessani nuo melkein viimeiset sanat Ilmestyskirjassa: ”Amen, tule Herra Jeesus!” Kuulin ne todella usein nuoruuteni päivinä, mutta mitä pidemmälle aika on kulunut, sitä harvemmin ovat ne kaikuneet korviini. Osoittaneeko tämä kaikki sen, että todellinen ja aito kaipaus Herran luokse on syrjäytynyt kaiken kokemamme johdosta, niin että aivan pimeyden voimista peräisin oleva epävarmuuden henki on saanut meidät epäröimään ja tukahduttamaan tämän Pyhän Hengen sydämeemme tarkoitetun huudon!

Onko elämässämme niin paljon seikkoja, jotka pakottavat meidät vaatimaan aina vain enemmän aikaa selvittääksemme omaa tilaamme ja puolustelemaan tuntemustamme siitä, että emme ehkä olekaan valmiita tähän elämämme tärkeimpään tapahtumaan? Onko meillä huoli läheisistämme, jotka ehkä ovat entistä syvemmällä tämän ajan hengessä? Koemmeko tarpeelliseksi yhä uudelleen kysellä, onko Jumala todella sanonut ja voiko Hän todella olla niin vakavissaan näissä asioissa? Kaikki näkemämme selvästi tukee nykyaikaista linjausta, jonka mukaan lisääntynyt tieto ja viisaus merkitsevät uudenlaista näkemystä niin kaidasta tiestä kuin ahtaasta portistakin. Kaikessa on kaunis leima, ihastuttava ympäristö, ja hengellisyyden näkymättömät temppelirakenteet kohoavat huimaaviin korkeuksiin, tahtoen todistaa meille, että tässä ajassa ei ole ollenkaan vaarallista kumartua niissä kohden, missä Herramme kieltäytyi.

Tule pian, Herra Jeesus! Onko tämä huuto kohonnut vain niistä sieluista ja sydämistä, jotka ovat halunneet paeta ahdistavista olosuhteistaan?

Me olemme Jumalan armosta saaneet kuulla sellaisen määrän Jumalan sanaa, kuin mistä ei mikään aikaisempi sukupolvi ole ollut osallinen. Vakavimmin otettavat julistajat ovat olleet vaatimattomia, yksinkertaisia ihmisiä, jotka omassa vajavaisuudessaan ovat äärimmäisen rohkaisevia meille tavallisille Herran tien kulkijoille.

On kuitenkin tapahtunut sama kuin aina ennenkin. Kuultu ja luettu eivät ole riittäneet useimmille ihmisille, niin että jälleen kerran on haluttu nähdä julistettu erilaisessa, itselle sopivassa muodossa. Kun Jumala on puhunut, tuonut julki tahtonsa, astuu aina esiin ihmisiä, jotka ovat ottaneet julistetun ja antaneet sille oman selityksensä, kieltäytyen alistumasta Jumalallisen lähestymisen, etsikonajan, alle.

Ehkä järkyttävintä on se, kuinka on päädytty tietynlaiseen preussilaiseen kuriin ja vahvuuden korostamiseen, vahvuuden ylistykseen. Todellisessa Jumalan maailmassa ei sellaista milloinkaan ole ollut, vaan aina on todellisuus perustunut yhden saarnan sisältöön: ”Jumala paljastettuna yksinkertaisuudessa”! Koko Raamatussa ei ole yhtään ainoata täysin onnistunutta ihmistä, koska sellainen ei lainkaan sovellu Jumalan maailmaan. Ihminen on aina ollut valmis tuhoamaan kumppaninsa itsekkäiden pyyteiden keskellä. Kain tappoi Abelin, Aabraham ja Jaakob suojautuivat vaimojensa taakse, Saul pyrki tappamaan Daavidin, Daavid tapatti Uurian, Salomo lankesi epäjumalanpalvelukseen, Mooses epäonnistui kansan edessä, tuoden häpeää Jumalalle. Nykyaikanakin paljastuu uskomattomia asioita tunnettujen saarnaajien elämästä.

Menestysteologia on merkittävin tavallista uskovaista masentava tekijä, on aina ollut sitä. Osaltaan meiltä on odotettu mahdottomia suorituksia, osaltaan meitä on rauhoiteltu väärin perustein. Ristiriitaisuudet ovat olleet niin merkittäviä, ettei ole ihme se tila, jossa me olemme.

Tule Herra Jeesus! Jos tämä kaipauksen huuto ei voi kaikua sydämistämme korkeuksiin, on syytä suorittaa tarkistuksia. Sen tulisi olla koko seurakunnan huuto, mutta se edellyttää yksittäisten sydänten kaipausta. Mistä minulle tulee apu, kuka todella voi auttaa MINUA! Kauas pois minusta ja meistä jokaisesta henkivalta, joka tahtoo sitoa meidät johonkin merkittävään henkilöön. Meidän tulee kunnioittaa sananpalvelijoita, mutta emme milloinkaan voi liiaksi korostaa sitä, että jos joku todella on sananpalvelija, ei hänellä ole mitään omaa kunniaa julistamansa suhteen. Mitä sanoi ja sanoo edelleen Herramme:

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh. 16).

Pyhällä Hengellä ei siis ole mitään omia ajatuksia, omia tarkoitusperiä, joiden mukaisesti joku voisi viedä kiintopisteen jonnekin muualle. Lue todella moneen kertaan lainauksemme. Kenen omasta julistavat ne, jotka haluavat, joskin salaisesti, sitoa kuulijansa itseensä? Petos on sanoin kuvaamaton, sillä Pyhän Hengen voimassa tapahtuva julistus sitoo kuulijansa yksinomaan Herraan Jeesukseen Kristukseen, joka on ainoa toivomme ja sydämemme kaipauksen kohde: ”Tule, Herra Jeesus!” Niinpä ei Paavali eikä Apollos tai joku muukaan voi viedä meiltä meidän kiintopistettämme, sillä kaikki julistajat ovat meidän, emmekä me kuulu kenellekään suurmiehelle!

”Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.” (1,Kor. 3).

Vahvuuden aika