Rauhantervehdys ennen kaikkea lukuisille uusille
Ranskassa oleville lukijoilleni, unohtamatta kuitenkaan kaikkia muitakin eri
puolilla maailmaa.
”Katso, tulee
hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte
minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani. Tämän
minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on
ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”
(Joh. 16).
Maailma muuttuu aina vain levottomammaksi ja
ihmisjoukot huokaavat raskautettuina. Miksi ihmettelen yksinäisyyttäni
murheellisena, sillä Herrammekin joutui kokemaan samat asiat, joten Hän täysin
ymmärtää meitä jokaista. Isän rakkaus tuli Hänessä julki, vaikka se joskus
onkin vaikeata nähdä inhimillisen heikkouden johdosta. Meidän käsityksemme
rakkaudesta on inhimillinen, jumalallinen Rakkaus taas perustuu aivan
erilaisiin asioihin, iankaikkiseen suunnitelmaan, joka inhimilliselle mielelle
on suorastaan käsittämätön. Vain uskon kautta me voimme nähdä tämän
suunnitelman ojentautuaksemme näkymättömän maailman mukaan, minkä kautta meissä
herää ja vahvistuu entistä suurempi toivo.
Meillä todellakin on maailmassa ahdistus, jonka ei
tule masentaa meitä. Meiltä vain tahdotaan poistaa liika kiintymys tähän
elämään, joka on vain tilapäinen olotila. Herra on etukäteen ilmoittanut meille
kaiken tulevan, ja juuri tässä ajassa kohtaamme erikoisella tavalla tuon
rakkaudellisen äänen, joka monessa eri tilanteessa kuiskaa meille: ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu
minuun.” (Matt. 16).
Olemme viime kirjoituksissamme useaan kertaan
verranneet meitä kotkanpoikasiin, jotka liian helposti kiintyvät pesäänsä.
Aivan kuten kotkan tulee kehittyä ja kasvaa, levittää siipensä ja jättää ahdas
pesä, samoin meidän ei ole tarkoitus pysähtyä kasvussamme joihinkin
turvallisiksi koettuihin olosuhteisiin.
Sananjulistuksen kautta meille on lahjoitettu kotkan
silmät, kyky nähdä jotakin sellaista, mitä kananpoikanen pihapiirissä
kuopiessaan ei koskaan tule näkemään. Tämä etuoikeus ei ole mikään kerskauksen
aihe, vaan jumalallinen etuoikeus. Se saa meidät näkemään kaiken maailmallisen
ja ahdistavan vuorimaiseman ylitse siihen suureen päämäärään, joka meille on
asetettu.
”Antakaa
Herralle, teidän Jumalallenne, kunnia, ennenkuin tulee pimeä ja jalkanne
loukkaantuvat vuoriin hämärissä. Silloin te odotatte valoa, mutta hän muuttaa
sen pilkkopimeäksi, tekee sen synkeydeksi. Mutta ellette kuule tätä, niin minun
sieluni salassa itkee sellaista ylpeyttä, itkee katkerasti, ja minun silmäni
vuotavat kyyneleitä…” (Jer.13).
”Tämän minä
olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi. He erottavat teidät
synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee
tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät
tunne Isää eivätkä minua. Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se
aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole
sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kanssanne.” (Joh. 16)
Rakas Herramme puhui kaikki tarpeelliset asiat
etukäteen, jottemme loukkaantuisi Hänen tapaansa suhtautua meihin. Suurin osa
maailman ihmisistä on jo loukkaantunut nähdessään mielestään liian paljon
negatiivisia asioita seurakunnan keskuudessa. Nyt kysytään meiltäkin jokaiselta
erikseen, joskus päivittäin ja hetkittäinkin, mitä ajattelemme Kristuksesta.
Hänet voideltiin tehtäväänsä varten, jossa Hän antoi meille esikuvan. Hänen
tiensä ei missään suhteessa ollut helppo, eikä meillekään ole milloinkaan luvattu
helppoa tietä. Mutta Hän on luvannut olla meidän kanssamme ja meissä. Hän on
voittanut maailman, ja Hän, joka on meissä, on suurempi kuin maailma!
Meidän on syytä entistä tarkemmin perehtyä siihen,
mitä Jumalan Sana sanoo, eli Kirjoitusten lukeminen ei milloinkaan ole ollut
niin tärkeätä kuin juuri nyt! Huomaan aivan tietoisesti alkaneeni mainita vain
luvun, jossa lainaamani kohta on. Siten jokainen joutuu itse etsimään sen ja
tulee siten lukeneeksi suuremman määrän Sanaa. Vai katsotko ylipäänsä ollenkaan
Raamatusta lainaamiani kohtia?
”…olkaa
turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”
Me olemme blogikirjoituksissamme tuoneet esiin
suuren määrän surullista kehitystä ja pohjaan asti murheellisia asioita. Se on
ollut väistämätöntä, jotta voisimme nähdä todellisuuden selvittääksemme
itsellemme, miksi Herramme aikanaan jo sanoi puhuvansa asioista, joihin monet
loukkaantuvat. Jumalalle kiitos siitä, että meitä on kuitenkin jäljellä joukko,
joka ei ole notkistanut polveansa Baalille ja siten osoittanut loukkaantuneensa
Herraan Jeesukseen!
Nyt kuitenkin, nähtyämme kaiken seurakunnallisen
kehityksen ja opittuamme erottamaan jumalallisen inhimillisen vaikutuksen
joukosta, on meidän keskitettävä huomiomme kaikkeen sellaiseen, mikä rohkaisee
meitä henkilökohtaiseen vaellukseen Herramme kanssa. Toistakaamme, mitä suuri
jumalanmies aikanaan sanoi (Jos en väärin muista, oli hän englantilainen
saarnaaja.): ”Tässä ajassa Jumala kulkee miljoonien ohitse siunataksensa sinua,
joka uskot!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti