Kutsuttuna palvelemaan

”…niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’.” (Jes. 30).

Meidän Herramme on Seurakunnan Herra, mutta tämä elävä organismi merkitsee Herramme Ruumista, jossa jokaisella jäsenellä ja osalla on oma paikkansa. Me emme päätä näistä viroista ja tehtävistä, vaan aidot päätökset on tehty korkeammalla tasolla. Siispä ei minunkaan paikkaani voi ottaa kukaan toinen, vaikka näennäisesti sellainen tuntuu olevan mahdollista. Olemme lukeneet aikanaan Ahmed Ahneesta, joka jatkuvasti pyrki kalifiksi kalifin paikalle. Sama ilmiö on ollut vallalla kristillisessä maailmassa aivan uskomattomana ja käsittämättömänä.

Sana sanoo yhä vieläkin:

”Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut.” (1.Kor.12).

”Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.” (1.Kor.12).

”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef.4)

”…että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus…”

Todelliset hengelliset virat ovat siis Jumalan itsensä asettamat seurakunnan rakentumiseksi. On mahdollista olla viranhaltija ilman todellista virkaan asettamista. Ihminen voi asettaa ja päättää ilman minkäänlaista jumalallista valtuutusta. Missä enää noudatetaan totuutta rakkaudessa, aikaansaaden aitoa hengellistä kasvua ja yhteyttä Kristuksen kanssa? Enemmän kuin koskaan aikaisemmin on totta myös:

”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” (Matt. 20).

 Hengelliset virat ovat siis seurakunnan rakentamiseksi, mikä näyttää unohtuneen lukemattomilta viranhaltijoilta. Tämän olemme tulleet näkemään menneiden vuosikymmenien aikana, ja harmiksemme olemme joutuneet kertomaan siitä. Tarkoituksemme ei ole ollut paha, vaan näin olemme saaneet olla avaamassa ihmisten silmiä sille ahdistukselle, missä he ovat olleet eri piireissä. Moni asia on ollut niin uskomaton ja käsittämätön, ettei sitä mitenkään ole voinut uskoa todeksi, vaan ihmiset ovat syyllistäneet itseänsä äärimmäisyyteenkin asti.

Tässä ajassa on siis ehdottoman tärkeätä todella vapautua kaikesta ihmistekoisesta ja itsevaltaisesta hengellisyydestä, jossa totaalisesti on haluttu unohtaa meidän Herramme todellinen mielenlaatu ja ies, joka ei ketään lannista ja paina maahan.

Emme kyllin pysty korostamaan yksittäisen ihmisen ainutlaatuisuutta ja koskemattomuutta. Olisi varmaankin syytä lukea Galatalaiskirje ainakin kerran kuukaudessa, jottemme menisi mukaan sellaiseen kilvoitteluun, josta se kertoo.

Paavalinkin kohdalla vahvistuu jumalallinen kutsumus:

”Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt…”

”Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä…”

Paavalilla oli kutsumuksensa, jota hän itse ei osannut etsiä, vaan joka tuli hänen kohdallensa jumalallisen valinnan johdosta. Sama koskee jokaista aitoa jumalanlasta. Meillä ei ole tarvetta neuvotella lihan ja veran, eli eri ihmisten kanssa, koska jumalanvaltakunnassa ei ole sijaa ihmismielipiteille. Meidätkin on kutsuttu nimeltä jo ennen syntymäämme ja asetettu sille paikalle missä olemme. Kenen luvan me siis tarvitsisimme puhuaksemme siitä, minkä näemme totuudeksi Jumalan Sanassa?

Jokaisen todellisen jumalanlapsen tehtävä on olla palvelemassa seurakunnan parhaaksi kaikin mahdollisin tavoin. Niin kuin Herramme ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan, samoin meidän tehtävämme on suorittaa kaikki meiltä odotettu ja käsittää olevamme vain ansiottomia palvelijoita.

Voidaksemme palvella on meidän oman elämämme oltava oikeanlaisessa tilassa. Kukaan muu kuin me itse ei voi olla siitä selvillä, joten tässäkin kohden tulee esille sen tärkeys, että me käsitämme oman elämämme ainutlaatuisuuden ja koskemattomuuden. Jos me olemme ulkonaisten tekijöiden hallinnassa, jotka koko ajan pyrkivät määrittämään meille niin maistamista kuin koskettamistakin, saatamme enemmänkin olla hajottamassa kuin kokoamassa. Voidaksemme siis toimia Hänen kanssaan, joka yhä vielä toimii valitsemiensa välikappaleiden kautta, on meidän erottauduttava kaikesta hajottavasta ja sekaannusta aiheuttavasta. Siksi niin vakava varotus mukautumasta tämän maailman ajan mukaan. Meidän siis tulee olla varmat Jumalasta, joka haluaa meidän olevan yksin Hänen Henkensä johdatuksessa!