Lisäyksiä ei tarvita!

Olemmeko milloinkaan tulleet ajatelleeksi, kuinka vaarallista ja pelottavaa on julkituoda erilaisia ajatuksia ja säädöksiä Jumalan nimissä ja Hänen arvovallallaan?

”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.” (5.Moos.5).

Tämä kohta on erikoisella tavalla jäänyt mieleeni alleviivattujen sanojen johdosta. Sama ajatus on kolmessa eri käännöksessä, niin ruotsin, ranskan kuin Raamattu kansalle tekstissä. Kuinka merkittävä sisältö onkaan tällä sanankohdalla ajatellen koko Jumalan pelastussuunnitelmaa! Jos Kaikkivaltiaan puheesta voidaan tehdä tällainen julkilausuma, niin miten on meidän ihmisten suhteen, jotka joka suhteessa olemme puutteellisia ja erehtyväisiä? Miten on mahdollista, että me sellaisella tavalla hyväksymme, iankaikkisen elämämme kyseessä ollen, valtavan määrän erilaista puhetulvaa ja joskus suoranaista höpinää ja löpinää, kutsuen sitä Jumalan Sanan julistukseksi, joka palvelee pelastukseksemme?

Jumala tiesi mitä sanoi, samaa ei kai voi sanoa suurimmasta osasta ihmisiä, jotka uskovat olevansa kutsuttuja julistamaan jotakin sellaista, mistä eivät itsekään ole varmoja. En ikinä unohda sitä pientä kotikokousta Helsingin seudulla, missä kai pariinkin kertaan nousi seisomaan nuorehko veli sanoen: ”Minä en ole ollenkaan varma, pitääkö tämä paikkansa, mutta sanon sen nyt kuitenkin!”

Lainaamassamme kohdassa on kysymys kymmenen käskyn antamisesta. Käskyt oli annettu jo varhaisemmassa vaiheessa, mutta nyt kerrattiin kaikkea sitä, mitä Jumala oli puhunut. Kuinka tärkeää onkaan panna merkille se, ettei aikaisemmin sanottuun puututtu muutoksin, vaan kaikki toistettiin juuri sellaisena kuin se oli kansalle annettu. Vaikka kaikkeen sisältyikin jonkinlaista selitystä, ei tämä selitys rönsyillyt vapaasti Mooseksen ajatusten mukaisesti. Kivitauluihin oli tallennettu Jumalan tahto lopullisena ja pysyvänä, eikä siihen lisätty mitään!

Jos Jumala ei lisää, miten sitten ihminen on ottanut sellaisen vallan käsittämättömässä pelottomuudessa iankaikkisten asioiden edessä! Mitä on se, mitä me lisäämme? Historia todistaa siitä murskaavalla voimalla, mutta sekään ei saa useimpia ihmisiä vaikenemaan, vaan entiseen selitysten viidakkoon ja tulvaan lisätään aina vain uusia sepitelmiä, tukemaan ja puolustamaan perinteisiä opetuksia.

”…eikä siihen enempää lisännyt.” Jumalan Sanat ovat Hänen ajatuksiansa julkituotuina. Hän tietää mitä Hänen mielessänsä on, ja siten Hänen Sanansa pysyy iankaikkisesti. Täydelliseen ei tarvitse lisätä mitään. Hän on säätänyt suorat tiet, Hänellä on selvä suunnitelma ihmisen pelastumiseksi, tehty jo ennen maailman perustamista. Tämä julkituodaan Hänen Sanassaan, Raamatussa, joka vuosituhansien ajan on hyväksytty Testamentiksi, jota kukaan ei voi muuttaa. Vaikka tämän Testamentin tallentaminen näyttää inhimillisesti suoritetulta, on historia kuitenkin todistanut kaiken siihen kirjoitetun toimivan aivan käytännössä niiden kohdalla, jotka uskovat kirjoitetun. Yleismaailmallisten tapahtumien ja kehityksen suhteen Raamatun paikkansapitävyys on todistettu sellaisella tavalla, että yksinomaan Israelin kansaa koskevat ennustukset puhuvat niin selvää kieltä, ettei kenelläkään ole mitään puolusteluja!

”Jeesus sanoi hänelle: ’Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!’ Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” (Joh. 20).

”Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi. On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” (Joh. 21).

”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2.Piet.1).

Kaikki Kirjaan kirjoitettu on päätynyt siihen Pyhän Hengen johdattamien ihmisten kautta, joista voidaan sanoa samaa mitä alkujakeessamme sanotaan: ”Eivätkä he puhuneet mitään muuta!” Kaikki tarpeellinen on kirjoitettu Sanaan meitä varten, ja terve järki sanoo, että kaiken sen lukemisen tulisi riittää meille ilman laajoja selitysteoksia!

”Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!” (Apt.15)

Kuinka valtavalla tavalla Henki onkaan järjestänyt kaiken omien rajojensa mukaisesti! Yksi kauneimmista ja merkittävimmistä ajatuksista tuodaan esiin viimeisimmässä lainauksessamme. Kuinka hyvää tekeekään sisimmälle ilmaisu: Pyhä Henki ja me! Tällaista sopusointua olen aina kaivannut seurakunnan keskuuteen, ja sitä toivon itsellenikin enemmän kuin mitään muuta! Millaista olisikaan hengellinen ja maallinenkin elämämme, jos tämä olisi totta keskuudessamme! Siten ei kenenkään päälle pantaisi enempää kuormaa kuin mikä on Sanan mukaista! Sama tuotaisiin esiin suusanaisesti elävän todistajan kautta, ja vahvistettaisiin Kirjoitetulla Sanalla! Kuinka turvallista onkaan siten ottaa meidän Herramme ies yllemme, koska se on jokaiselle sopiva!

Jatkuu…