Vaan etsikää ensin…

”Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.”  (Matt.6)

Olemmeko koskaan tulleet ajatelleeksi, että kyseinen sanankohta rinnastaa Jumalan valtakunnan ensimmäiseksi asettamisen ja huomisesta murehtimisen?

”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk. 24).

”Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat.”

Elämme monessa suhteessa maailmanhistorian vakavimmassa ajassa. Sana varottaa useaan otteeseen meitä kantamasta huolta asioista, jotka kaikki ovat Herran tiedossa. Etenkin tässä ajassa meiltä alkaa kohta täydellisesti puuttua jumalallinen esimerkki, sillä pakanain ajat ovat täyttymässä ja siksi melkein koko maailma pitää esikuvanaan sitä, mitä ”pakanat tavoittelevat”. Koko maailmantalous alusta loppuun asti perustuu petolliseen suunnitelmaan, jonka tarkoituksena on koota kaikki varallisuus muutamien tahojen tileille. Koko maapallo on pian täysin saastunut, vaikka meille ei koko totuutta halutakaan kertoa. Kaikki suunnitelmat ilmastonmuutoksen ja saastumisen estämiseksi ovat pinnalla, mutta todellisuudessa mikään taloudellista etua etsivä valta ei salli todellisia muutoksia. Tuleva on kaikkien tiedossa, mutta siitä ei välitetä eikä ajatella tulevia sukupolvia.

Tässä ajassa on hurskaidenkin kohdalla monessa suhteessa samoin kuin Hiskian aikana: ”Hiskia sanoi Jesajalle: ’Herran sana, jonka olet puhunut, on hyvä’. Sillä hän ajatteli: ’Onpahan rauha ja turvallisuus minun päivinäni.’ (2.Kun.20)

Kuinka vaikeata onkaan tässä ajassa olla ajattelematta taloudellista ja henkistäkin puolta! Emme kuitenkaan saa eksyttää itseämme pakanallisen ajattelun ja tavoittelun suuntaan. Tämän maailman muoto on huomaamattamme muuttunut sellaisessa määrin, että uskovainen tarvitsee todellista tarkkaavaisuutta sen suhteen, minkä hyväksyy henkiseksi ja hengelliseksi mallikseen ja esikuvakseen. Me tarvitsemme todella Aabrahamin uskoa, joka ei katsellut kapea-alaisesti tulevia asioita.

”Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle…” (1.Moos.13)

Aabraham tiesi asemansa Herran edessä ja luotti tulevaisuutensa Tämän käsiin. Hänellä oli varaa antaa valinta Lootille, joka omalla tavallaan on esikuvana tässä ajassa. Hän loi katseensa sinne, missä oli tarjolla parasta ja kauneinta, eikä hävennyt valita edullisinta vaihtoehtoa veljensä kustannuksella. Aabraham lähti liikkeelle ja siirtyi paikasta toiseen, saapuen aikanaan Mamren tammistoon, rakentaen sinne alttarin Herralle. Varjelkoon rakkaudellinen Herra meidät siltä tieltä, jonka Loot valitsi! Hänen silmissään loisti kirkkaana kaikki se, mitä tämä maailma voi tarjota, ja tämä sai hänet siirtymään aina vain lähemmäksi kaikkea ihmiselle vihamielistä, mutta niin nautinnollista elämää.

”…ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti.” Jotakin kiehtovaa on noissa kahdessa sanassa: siirtyi siirtymistään. Suurin osa elämäämme liittyvistä asioista tulee vähän kerrallaan, hitaasti ja huomaamattakin. Elämän murheet ja olosuhteiden luomat vahingolliset tekijät eivät yleensä tule kerrallaan, vaan hiipivät elämäämme aivan huomaamattakin. Siksi Sana niin seikkaperäisesti varottaa meitä huolehtimasta vääristä asioista. Taloudellisen edun tavoittelu ja vääränlainen nykyhetkeen sitoutuminen vahingoittavat ihmisen sisintä olemusta. Vaikka meitä kehotetaan elämään vain tässä päivässä, ei se tarkoita sitä, mihin olemme päätyneet. Meidän tulee oppia menneisyydestä, ja tulevaisuuteen meidän tulee siirtyä päivä päivältä oikeanlaisessa asenteessa. Siksi puhutaan surutalosta ja tulevaisuuteen varautumisesta hengellisesti. Me olemme tämän maailman keskellä, emmekä ehkä siirry siirtymistämme lähemmäksi Sodomaa, vaan se on voimalla tunkeutunut meidän keskuuteemme!

Koko maailma on synnytystuskissa ja maa on saastunut.

”Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät…” (Jes.24).

Meidän ei nyt tule ajatella sitä, mikä jo on myöhäistä. Jumalan Sana on toteutuva järkyttävällä tavalla, emmekä voi sitä estää. Siksi meidän on anottava Jumalalta viisautta voidaksemme keskittyä siihen, mikä meille tässä ajassa on tärkeintä. Meillä tulee olla oikeanlainen huoli itsestämme ja toisistamme, eikä antautua Hiskian henkeen. Jotta voisimme oikealla tavalla rakastaa lähimmäistämme, on meidän pidettävä huoli siitä, että oma elämämme on Jumalan mielen mukaisessa tilassa. Vasta sitten kun sisimmästämme nousee aitona ja koko mielen valtaavana rukous ja huuto: ”Aamen, tule Herra Jeesus!”, voimme katsoa kulkevamme Aabrahamin hengessä ja luottamuksessa.

Jatkuu…