Juoskaa niin kuin hän!

”Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2.Kor.3).

Sanantutkistelumme saa meissä aikaan melkoisen avuttomuuden tunteen! Mitä enemmän luemme Sanaa, sitä selvemmin käsitämme täydellisen riippuvaisuutemme Herrastamme. Me tarvitsemme koko elämämme ajan kasvua ja muuttumista, mutta se ei tapahdu omasta voimastamme tai ponnisteluillamme.

Omavoimaisuus saa meidät kiinnittämään katseemme meitä miellyttäviin henkilöihin, joiden elämässä Jumalan tahto näyttää tapahtuvan esimerkillisellä tavalla. Me projisoimme itsemme ja olemuksemme näihin ihmisiin, uskotellen itsellemme kunnioittavamme ja palvovamme näitä henkilöitä, tai enemmänkin Jumalaa heidän kauttaan. Siten me pakenemme sitä prosessia, johon Herramme on meidät tarkoittanut – me haluamme voittopalkinnon, jotakin todella hyvää ja kaiken maallisen vaivan korvaavaa, käsittämättä ollenkaan sitä vaivaa ja harjoittelua, joka sisältyy kaikenlaiseen kilpailuun!

”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” (1.Kor.9).

”Juoskaa niin kuin hän!”

Meihin ei siis halua iskostaa halua olla ensimmäinen ja suurimman kunnian saava! Voittopalkinto on meidän, jos juoksemme samanlaisella innolla ja innoituksella kuin ensimmäisen sijan saavuttava! Meidän olemuksemme ja kehomme eivät kehity ja muutu oikealla tavalla ilman aitoa ja todellista harjoitusta. Kuka tahansa voi hetken huitoa käsiään ja heilutella jalkojaan, antaen itsestään mahdollisimman hyvän kuvan. Tämä ei miellytä Herraamme, joka haluaa muuttaa meidät joka suhteessa kaltaisekseen. Myöskään ei meitä auta erityisten henkilöiden korostaminen ja jalustalle nostaminen.

”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” (1.Kor.3).

Kaikki siis kehittämään hengellisiä lihaksia Jumalamme järjestämissä treeneissä!