Social Icons

Pages

maanantai 15. tammikuuta 2018

Lapsenmielisyydestä


”Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: ’Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.’” (Luuk.10)

Koko Jumalan Sana perustuu tietyltä osaltaan jumalanlapseuteen, eli alkuperäisen jumalasuhteen palauttamiseen Sanan lihaksi tulemisen kautta. Miksi sellaisella tavalla olemme ihastuneet Joulun Lapseen ja seimen ilmapiiriin, mutta muuten tuskin ajattelemmekaan näitä asioita arkisessa elämässämme? Omalla tavallaan lapsi on viaton, vailla kaikenlaista vastuuta niin itsensä kuin toistenkin suhteen! Tämäkö meidät saa hartaalle mielelle niin jouluna kuin muinakin rajallisina hetkinä? Me niin mielellämme omistamme kaipaamamme jumalisuuden seimen ilmapiirissä, mutta kieltäydymme kaikesta ensimmäisen Joulun Sanoman tuomasta vastuusta? Voimmeko aikuisina ihmisinä samaistua vain Seimenlapseen ja paeta siten kaikkea hengellistä vastuuta ja ennen kaikkea kasvamista siihen Pelastukseen, joka on eteemme asetettu?

”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.” (1.Kor.13).

”Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.” (1.Kor.14).

Minne vie edellinen lainaus ajatuksemme?

”…kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus…” (Ef.4).

Miksi kristillinen maailma on kuin suuri lastentarha, jossa suurin osa ”lapsista” juoksentelee valtoimenaan ympäriinsä valtavaa meteliä pitäen, puolialastomana ja tuskin käsitettävää puhetta aikaansaaden? Kristus ei ole enää lapsi, ja käsittääksemme jumalallisen Sanoman merkityksen, on meidän olemukseltamme ja ymmärrykseltämme oltava täysi-ikäisiä; ja jos emme vielä ole sitä, on nopea kasvu välttämätön kaiken tulevan kohtaamista ajatellen! Meidät on kutsuttu Jumalan lapseuteen, mutta se ei tarkoita lapsellisuutta ja kasvun pysähtymistä, vaan lapsenmieltä, kaiken jumalallisen omaksumista ja vastaanottamista ilman aikuisen filosofiaa ja kiemuraista ajattelutapaa! Maito ei uusimpien maallistenkaan tutkimusten mukaan ole aikuisten juoma!

”Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” (Hebr.5).

Jälleen kerran meidät asetetaan vastakkain vastuumme kanssa! Ilman Sanan syvällistä tuntemista emme ole kykeneviä erottamaan hyvää pahasta!

”Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle ’suloiseksi tuoksuksi.’” (Ef.5).

Ilman jumalallista viisautta voimme tehdä Jumalalle palveluksia vastoin Hänen tahtoansa, väärässä lapsenmielisyydessä ja kasvamattomuudessa!:

Älä liiku panettelijana kansasi keskellä äläkä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra. Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi. Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra. Noudattakaa minun käskyjäni.” (3.Moos.19).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text