Sama sade!

”Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.’ Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka sinä olet?’ Jeesus sanoi heille: 'Juuri se, mitä minä puhunkin teille.’” (Joh.8).

Oi Herrani, tästä lainauksesta voisin kirjoittaa loppuelämäni ajan, enkä sittenkään kykenisi ammentamaan sitä tyhjiin! Siihen on sidottuna meidän jokaisen iankaikkinen elämä ja jopa eräässä mielessä maallinen onnemmekin! Kuinka voisimme vaeltaa Herran kanssa tietämättä todella kuka ja mitä Hän on?

”Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?” (Aam.3).

Olemme jo toistamiseen kirjoittaneet siitä, ettemme voi luottaa mitä erilaisimpiin hengellisiin kokemuksiin ja tuntemuksiin, jotka mahdollisesti aikaansaavat jopa sen, että koko elämämme ajan hoemme ”Herra, Herra!”, mutta emme kuitenkaan tiedä keneen sen kohdistamme emmekä siten ole Hänen tahdossaan!

”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä. Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä.” (Joh.7).

Mitä sisältää monien jatkuvasti toistama lausuma: ”Herra, Herra!” Ilman Herramme varoitusta saattaisimme tuudittautua aivan väärään ajatusmaailmaan käsittämättä ollenkaan missä pohjimmiltaan kuljemme. Mitä luemme edellä? ”Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa!” Me saatamme hengellisyyden nimissä toimia koko elämämme ajan oman tahtomme mukaisesti, selittäen hengelliset asiat oman ymmärryksemme mukaisesti ja pitäen jonkinlaista näkymätöntä ansiolistaa! Mistä tällainen päätelmä?

”Herra, Herra, emmekö ME sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'” (Matt.7).

Mitä sellaista pahaa tässä on, että Herra kieltää edes koskaan tunteneensa heitä? Eikö pääasia olekaan lahjojen yltäkylläisyys ja huomiota herättävä toiminta? Ei todellakaan, ja tässä on mitä vakavin varoitus meitä koskien tässä viimeisessä ajassa! Meidän Herramme ei koskaan ottanut kunniaa itsellensä, vaan sanoi selvääkin selvemmin:

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee…” (Joh.5).

On siis mahdollista toimia ”hengellisesti” oma-aloitteisesti ja omaa kunniaa etsien, ruokkien hengellisen hyvän käsitettä aidon Jumalan tahdon ulkopuolella! Kuinka vakavan valinnan edessä olemmekaan jatkuvasti tässä hengellisesti vääristyneessä ajassa! Monet sanankohdat viittaavat siihen, että aidot Hengen lahjat voivat toimia ihmisessä, tämän kuitenkaan tuntematta todella Herraa Jeesusta Kristusta sinä mitä Hän todella on!

”Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan. Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi - vaikka puhummekin näin.” (Hebr.6).

”…että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” (Matt.5).

Sama sade! Mutta kuka näyttää minulle, sinulle, mitä ja miten tulee tehdä!