Tarvitsemme Voimaa!

”Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” (1.Kor.15).

Miksi niin laajasti koemme ja tunnemme olevamme mitä suurimpien ristiriitaisuuksien keskellä, usein kokien syyllisyyttä kaiken ”aiheuttamamme” johdosta? Meillä taitaa vielä olla valtava määrä ”hengellistä painolastia”, mikä häiritsee jo omaksumaamme jumalallista, Jumalasta lähtöisin olevaa pyrkimystä ja tietoisuutta! Tämä tietoisuutemme julistaa sisimmässämme ja kauttamme muillekin Jumalan rauhaa, mutta jotkin seikat eivät tunnu meitä jättävän todelliseen rauhaan, joka voisi vallita pysyvänä olemuksessamme, voimaa suovana varmuutena ja turvallisuutena!

Tätä olen miettinyt viime aikoina menneen elämän asioiden kuin loppumattomana filminä palautuessa mieleeni niin unina kuin muistikuvinakin, aivan riippumatta omasta tahdostani! Mitä meissä, minussa vielä tulisi tapahtua asioiden muuttumiseksi, jumalallisen järjestyksen toteutumiseksi? Vastaukseksi kaikkeen on alkanut jokin aikaa sitten toistua sisimmässäni ajatus: ”Ei liha eikä veri!”

Olemmekohan kyllin syvällisesti tutkistelleet mielessämme näiden sanojen merkitystä, joka ei ole vähäpätöinen, vaan josta osaltaan riippuu hengellinen kehityksemme ja kasvumme. Eikö tässä ole vastaus monen moniin kysymyksiimme ja havaitsemiimme ristiriitoihin, joiden lähde ei sittenkään, ollenkaan, ole siellä missä olosuhteet ovat pyrkineet osoittamaan sen olevan! Meissä on jotakin, mitä liha ja veri eivät voi hyväksyä siinä määrin, että on vaikea erottaa toisistaan se, mitä ihmiset meille tekevät, ja mitä Jumalamme tekee!

”Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa…”

Käsitämmekö todella tämän kaiken hengellistä merkitystä, jonka tulee selvittää meille oikeastaan koko elämämme sisältö, kaikki meille tapahtunut? Miksi ihmissuhteemme eivät ole ollenkaan sellaisia kuin olemme odottaneet, miksi saamme kohdata sellaisen määrän vastustusta, ei ainoastaan ns. maailman keskuudessa, vaan myöskin uskovaisiksi tunnustautuvien parissa? Tulisikohan minun nyt palauttaa mieliimme jotakin perimästämme saadaksemme rohkaisua hengelliseen ajattelumme ja asenteisiimme? Totisesti, totisesti, haluaa Herramme vakuuttaa meille, me olemme Suuren Kuninkaan jälkeläisiä, perillisiä! Mitä tämä merkitsee juuri nyt, tässäkin ajassa? Mitä on meille tapahtunut sellaista, mikä erottaa meidät tahtomattammekin kaikesta muusta väestöstä, muista maan matkaajista?

”Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.”

Taivaallisen kuva, meissä, minussa?! Miten se olisi mahdollista olennolle, joka on syntynyt todella pieneen ja mitättömään sukuun, jossa vain jo kauan sitten edesmennyt isoäiti rukoili lapsenlapsen, yhden ainoan sellaisen puolesta, jotta tästä tulisi aikanaan pappi? Kesti vuosikymmeniä ennen kuin mieleen palautui tämä rukous, toteutuneena omalla tavallaan!

Mihin perustui sitten, ja perustuu kai vieläkin kaikki tämän ”papin” kokema, suorastaan yliluonnollinen vastustus ja syyllistäminen? Profetiaanko, jonka tämä aikanaan sai kuulla aviosiipan kauhuksi ja tyrmistykseksi, profetiaan, joka ei luvannut inhimillisesti mitään tyydyttävää jättäessään puolisonkin jumalallisen tehtävän ulkopuolelle! Mitä aikaansaa ”taivaallinen kuva” alkaessaan muodostua jo tämän elämän aikana? Mikä on sen salaisuus, todellinen olemus? Siihen ei ihmismieli eikä ihmisjärki pysty tarttumaan haluamallaan tavalla! Rohkenemme kuitenkin selitykseksi lainata aivan tiettyä sanankohtaa, joka aina on mielletty vain veljeämme Pietaria koskevaksi, mutta joka on omalla tavallaan meidänkin perintöömme kuuluvaa:

”Pietari vastasi ja sanoi: ’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.’” (Matt.16).

Samaa ilmoitusta tarvitsemme enemmän kuin mitään muuta elämässämme! Oletko Sinä jo kokenut sen, olenko minä? Jumalan lapseksi tuleminen tarvitsee Voiman, mutta ei vain hetkellisenä, vaan jatkuvana!

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1)

Tämä Sama Sana jatkaa lihassa olemistaan Hänen jälkeläisissään!