Täysi-ikäisiä!

”…kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus…” (Ef.4).

Kautta aikojen on alaikäisillä ollut aivan oma ravintonsa, joka on tarkoitettu vain tiettyä elämänvaihetta varten. Mikä on hengellisen ravinnon ominaisuus Jumalan Sanan mukaisesti? Mikä on maallisen ihmisen ominaisuus kaiken tapahtuessa normaalin elämän sääntöjen mukaisesti? Tämän tuo julki etenkin lainauksemme loppuosa:

”…että… kaikin tavoin kasvaisimme…”

Kuinka surullista onkaan jonkun ihmislapsen kasvun pysähtyminen jopa muutaman vuoden ikäisenä! Millaista huolta se aikaansaakaan niin vanhemmissa kuin tuttavissakin! Oikeanlainen kasvu on elämän edellytys niin maallisessa, kuin hengellisessäkin mielessä, mutta on aivan käsittämätöntä se huolettomuus, mikä vallitsee hengellisen kasvun puutteen ja pysähtymisen johdosta! Jo Sana toteaa selvästi ja ymmärrettävästi:

”Pääsemme… täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa…”

Niin maallisella kuin hengelliselläkin lapsella on selviä puutteita ja vajavaisuuksia siihen nähden, mitä elämältä odotetaan ja vaaditaan kaiken kohdatun läpäisemiseksi oikealla ja turvallisella tavalla. Siksi lapsi on niin riippuvainen vanhemmistaan ja läheisistään. Mutta hengellisellä alueella meiltä odotetaan mahdollisimman nopeaa lapsen asteen ohittamista, koska olemme henkisessä ja hengellisessä taistelussa, jossa vastapuoli ei ollenkaan tunne sääliä!

Olemme jo todenneet, että lapsenmielisyys on aivan eri asia kuin lapsellisuus ja naivismi! Hengellinen aikuisuus, täysi miehuus sisältää niin valtavan määrän tarpeellisia piirteitä, että koko asian olemus voidaan selvimmin kuvata vain Herramme tuomana Uutena Elämänä, joka kumpuaa Hänestä Pyhän Hengen välityksellä. Jos tämä Elämä puuttuu, puuttuu todellisuudessa kaikki, ja ihminen on kuin pieni lapsi, jota vihollisen voimat voivat heitellä sinne tänne kuin arpakuutiota! Miksi? Koska tämä ei kykene erottamaan jumalallisia asioita kaikesta syvyydestä lähtevästä filosofiasta!

”Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” (Hebr.5).

Miksi ”hengellisessä maailmassa” vallitsee niin lastentarhamainen vallattomuus ja sekasorto kaikesta opetuksesta huolimatta? Ratkaisevaa eivät ole lastentarhan opettajien arvosanat ja heidän koulutuksensa, jos he itse ovat hengellisessä kasvussaan ja näkemyksissään jääneet ”maitotasolle”, suorastaan kammoksuen vahvaa ruokaa ja sen vaikutusta! Tämä selittää sen, miksi monissa piireissä aivan tietoisesti, mutta salatusti, vältetään vanhoja hengellisiä lauluja, joissa ylistetään Veren voimaa ja korostetaan aikamme lyhyyttä ja synnistä luopumisen tärkeyttä!

Mitä luimme edellisessä kirjoituksessamme?

”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.” (1.Kor.13).

”Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.” (1.Kor.14).

Elämämme on todellakin kuin vain savu, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu!

”…te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu - sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.’ Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha. Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” (Jaak.4).

Vain Jumalan Sanan vahvan ruoan perusteella tiedämme mikä on hyvää ja tarpeen Hänen luoksensa menemiselle, täysi-ikäisenä!