Niin kuin ennenkin!

”…me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt…” (Hebr.6).

Olemme vuosien mittaan yhä uudelleen päässeet toteamaan ns. ääri-ilmiöitä, jotka aina ovat sitten olleet esillä huomion kiinnittämiseksi kulloiseenkin, myöhäiseen hetkeen. Olemme painokkaasti todenneet asioita, joita ei ole havaittu viiteenkymmeneen tai jopa sataan vuoteen, ja perustaneet uskonnollisia näkemyksiämme näihin todellisuuksiin. Koska on näin ja näin, täytyy sen merkitä jotakin aivan muutakin erikoista aivan lähitulevaisuudessa! Mutta niin kuin on ihmisen olemus ja ajattelu, hän tottuu tiettyihin ajatuskuvioihin ja tapahtumiin, koska peräkkäisten päivien ero ei olekaan niin suuri!

Onko tämä ilmiselvä kehityskulku syynä siihen, ettei tänä päivänä ihmistä näytä hätkäyttävän juuri mikään, ei ainakaan uskonnollisessa mielessä? Onhan loppujen lopuksi aina ollut jotakin vastaavaa, vaikkakaan ei aivan nykyisessä mittakaavassa! Ei siis hätää mitään, rauha, rauha niin ihmisille kuin koko luomakunnallekin!

Tänään saimme kuulla, että Siperiassa on mitattu yli 60 asteen pakkasia, kun samanaikaisesti Australiassa on hellettä yli 40 astetta. Eli siis yli sadan asteen lämpötilaero! Samanaikaisesti Keski-Euroopassa riehuvat tuulet, joiden nopeus on ollut jopa 55m/sekunnissa. Ei hätää mitään, vaikka katot lentelevät ja ihmiset kaatuilevat tuulen voimasta! Onhan tällaistakin ollut ainakin joskus, vaikka ei aivan samassa mittakaavassa! Saman ajatuksen tiedämme uusiutuvan jonkin ajan kuluttua yhtä lohdullisella ja ”turvallisuutta tuovalla tavalla”. Ihmistä ei lainkaan näytä huolestuttavan sen paremmin todellisuus kuin eivät hänen omat asenteensakaan!

”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’ Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” (2.Piet.3).

”Ja ennen kaikkea tietäkää…”

Puhumme nyt ääri-ilmiöstä, josta yhä harvempi tahtoo kuulla puhuttavan seurakunnallisissa piireissä. Ihmisen kuulo on tässä ajassa kehittynyt aivan tiettyyn suuntaan, ollen valikoivampi kuin ei kai missään muussa ajassa; ääri-ilmiö sinänsä!

”Sillä tietensä he eivät ole tietävinään…!”

Kuka kertoisi ihmisille sen totuuden, etteivät heidän korvansa ole ollenkaan niin merkittävässä asemassa kuin kuvitellaan? Vanha sanonta kuuluu, että monet uskovat kaiken sen, mistä ei puhuta, muuttuvan olemattomaksi. Tällä voi kylläkin rauhoittaa mielensä, aivan kuten strutsi suojautuu vaaralta työntämällä päänsä kaninkoloon!

Mutta mikä on Sanoma tälle ajalle, tälle hetkelle, kaikenlaisten ääri-ilmiöiden keskellä? Paavalin kautta ateenalaisille kuulunut jumalallinen Sanoma kaikuu vuosituhansien takaa meillekin mitä ajankohtaisimpana ja todellisimpana tuulahduksena kaikkien maallisten ja hengellisten ääri-ilmiöiden ja myrskyjen keskellä:

”Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” (Apt.17).