Kuin tunkio!

”…meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti.” (1.Kor.4).

Joitakin päiviä sitten sisimpäni koki suoranaisen pakon hyvin syvällisen inventaarion tekemiseen. Jo vuoteella maatessani jouduin hämmästymään suuresti ikään kuin pitkäkestoista elokuvaa, jossa palautettiin mieleeni kokemiani asioita, jotka melko tarkkaan olin jo unohtanut. Tämän ”elokuvan” jälkeen sain jonkinlaisen vastauksen siihen, miksi olen tänään sitä mitä olen, ja miksi olen toiminut menneessä elämässäni siten kuin olen toiminut. Mitä ihmiset toiselle ihmiselle tekevät, ei oikeuta käyttäytymään mielivaltaisesti, mutta emme voi mitään ihmisten vaikutukselle! Kuinka inhimilliselle mielelle käsittämättömässä määrin olenkaan kaikkina uskossa oloni vuosina kokenut saman kuin Herrani!:

”Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.” (Hebr.12).

Miksi veljemme Paavali korkeasta kutsumuksestansa ja aivan erikoisesta Herran läsnäolosta huolimatta vertasi itseään ja työtovereitaan tunkioon?

”…olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse. Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa. Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.” (Val.3).

Kuinka kuvaava onkaan Valitusvirren kohta kaikelle itsekin kokemalleni! Elämäni ei ollenkaan ole ollut sellaista kuin mitä sen olisi tullut olla, mutta tiedän varmuudella pyrkineeni auttamaan läheisiäni kykyni mukaan, saaden usein palkaksi ainoastaan mitä syvintä halveksuntaa! Tämä kaikki tuli esiin yöllisessä ”elokuvassani” sellaisessa määrin, etten pariin päivään rohjennut kirjoittaa mitään! Liioittelematta voidaan sanoa, että olen todellakin ollut kuin tunkio, lantakasa, johon lukematon määrä ihmisiä, uskovaisia, on kaatanut kaiken epämieluisen kokemuksensa, syyttäen minua kaikista vastoinkäymisistänsä! Siitä eräänlaisena kuvana Afrikan matkalta palaamiseni.

Tunkio, mutta samalla pohjattomien odotusten kohde! Miksi ei matkalta palattuani seurakuntalaisten elämä muuttunut paremmaksi ja voitokkaaksi? Se saattoi johtua vain siitä, että matkalla kymmenen kiloa laihtunut lähetyssaarnaaja ei ollutkaan täynnä uutta uskoa ja voimaa, vaan päinvastoin oli loppuun asti uupunut ja pettynytkin matkalla kokemiensa vaikeuksien johdosta!

Olen hukannut vanhan kirjoitukseni, jossa kuvasin tiettyjä asioita Johanneksen elämään sijoitettuna. Aikanaan Johanneksen maalaistalon navetan taakse koottiin tämän tietämättä koko kylän jätteet ja käymälänaluset ja koko kylä ihmetteli tätä häpeällistä asiaa nimenomaan kaikkialle leviävän kammottavan lemun johdosta. Kokemaani voidaan tuskin kuvata osuvammin millään muulla esimerkillä! Kaikki tämä omalla tavallaan vaikutti elämääni ennen ja vaikuttaa vielä nytkin vähintään alitajuisesti. Kaiken huhumyllyn ja panettelujen keskellä jokaisen olisi terveellä järjellä tullut käsittää, ettei yksi ihminen tai yksi perhe voi tuottaa sellaista tunkiota ja ”sontaläjää”! Mutta Sanan täytyy toteutua omalla tavallaan, vastoin kaikkea inhimillistä ymmärrystä:

”…olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse. Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa. Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.”

Surullisinta kaikessa on taivaan muuttuminen vaskiseksi ja läpitunkemattomaksi väärien puheiden ja asenteiden johdosta! Kuka on kärsinyt kaikesta enemmän, panettelija vai panettelun kohde? Kuinka vakavasti tulisikaan meidän ottaa Sanan varoitus!:

”Älä liiku panettelijana kansasi keskellä äläkä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra. Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi. Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra. Noudattakaa minun käskyjäni.” (3.Moos.19).