”Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” (1.Sam.16).
Millaista vahinkoa aikaansaammekaan niin itsellemme kuin
lähimmäisellemmekin vääränlaisella suhtautumisella ja pyrkimyksellä vaikuttaa
toisiin ihmisiin! Meille on toki uskottu Hyvän Sanoman eteenpäinvieminen kaikin
mahdollisin tavoin. Mutta mikä on mahdollista ja mikä ei, siihen löydämme
vastauksen Jumalan Sanasta, jos vain tahdomme, eli annamme aikaamme
selvittääksemme Jumalan tahdon. Heräsin tänä aamuna ajatukseen:
”Ja taidolliset
loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen
saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti. Mutta sinä, Daniel, lukitse
nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja
ymmärrys lisääntyy.” (Dan.12).
”…jotka monta
vanhurskauteen saattavat…”
Monet asiat on tarkoitettu paljastettaviksi nimenomaan lopun
ajalla, tässä ajassa, mutta olemmeko kykeneviä näkemään tärkeimmät meitä
koskevat asianhaarat, jos emme pyydä Pyhän Hengen johdatusta ja anna Hänelle aikaa
kirkastaa Herramme Jeesus Kristus samana eilen ja tänään ja iankaikkisesti! Kuka
ei tavoittelisi parasta mahdollista osaa tulevassa elämässä, mutta käsitämmekö
mikä edellyttää kaikkea hyvää, ei vain tulevaisuudessa, vaan jo tässä ajassa? Olemme
jo selvästi tuoneet julki kirjoituksissamme, ettei kaikki tule meille kuin
vuoteessa makaavalle Manulle illallinen!
Miksi tehdä kaikesta niin vaikeata, että Manukin vaikeroi
hengellisessä nälässään, kun ei kukaan ole ruokkimassa ja viemässä lusikkaa
hänen suuhunsa? Me emme totisesti ole ansainneet mitään hyvää, emmekä tule
ansaitsemaankaan omien ponnistelujemme vaikutuksella! Miksi kirjoittajan pitää
jatkuvasti tuoda esiin asioita, joista valtionkirkko ja monet suuntaukset ovat
jo pitkään vaienneet? Eikö vähempi riitä, vai mikä sitten oikein riittää? Sitä emme
tiedä kenenkään yksittäisen ihmisen kohdalla, ja siksi on samanaikaisesti
pidettävä katettuna armon juhlapöytä, mutta muistutettava iankaikkisesti, eli
tässäkin ajassa pätevästä totuudesta:
”Sillä kirjoitettu
on: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.’ Ja jos te Isänänne huudatte avuksi
häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan,
niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika…” (1.Piet.1).
Mikään ihmisten tai kirkollisten piirien laatima
julkilausuma ei tee tyhjäksi Herramme Sanoja ja vapauta ihmistä toimimaan miten
vain haluaa! Ennen kaikkea ratkaisevaa on, ei lain tai tiettyjen kaavojen täyttäminen,
vaan kantamamme hedelmä! Tietyt, inhimillisen mielen mukaiset toteuttamiset
eivät ole se hedelmä, josta Sana puhuu, vaan meidän elämämme jättämä jälki
lähimmäistemme elämässä!
”…jotka monta
vanhurskauteen saattavat…”
Miten se tapahtuu, mikä tekee sen mahdolliseksi? Ei meidän
toimimisemme tuomarina ja lähimmäisen silmissä olevien roskien tarkkailuna,
koska omassa silmässämme törröttävä parru tekee lähestymisemme mahdottomaksi!
Meidät on kutsuttu Hengen voimassa kunnioittamaan jokaista
Jumalan luomaa enemmän kuin itseämme ja olemaan niin tarkoin kosketuksissa
Taivaalliseen Isäämme, että Hän voi näyttää meille lapsinansa, mitä meidän
tulee tehdä ja mitä ei! Siksi ei kenenkään tule loukkaantua jos erikoisesti
tässä ajassa korostamme Herraamme ainoana todellisena Tienä:
”Sentähden, kaikki,
mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä
tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on
avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat
ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän
luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän
hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti