Social Icons

Pages

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Ei niin kuin ihminen näkee! 2


”Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” (1.Sam.16).

Millaista vahinkoa aikaansaammekaan niin itsellemme kuin lähimmäisellemmekin vääränlaisella suhtautumisella ja pyrkimyksellä vaikuttaa toisiin ihmisiin! Meille on toki uskottu Hyvän Sanoman eteenpäinvieminen kaikin mahdollisin tavoin. Mutta mikä on mahdollista ja mikä ei, siihen löydämme vastauksen Jumalan Sanasta, jos vain tahdomme, eli annamme aikaamme selvittääksemme Jumalan tahdon. Heräsin tänä aamuna ajatukseen:

”Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti. Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” (Dan.12).

”…jotka monta vanhurskauteen saattavat…”

Monet asiat on tarkoitettu paljastettaviksi nimenomaan lopun ajalla, tässä ajassa, mutta olemmeko kykeneviä näkemään tärkeimmät meitä koskevat asianhaarat, jos emme pyydä Pyhän Hengen johdatusta ja anna Hänelle aikaa kirkastaa Herramme Jeesus Kristus samana eilen ja tänään ja iankaikkisesti! Kuka ei tavoittelisi parasta mahdollista osaa tulevassa elämässä, mutta käsitämmekö mikä edellyttää kaikkea hyvää, ei vain tulevaisuudessa, vaan jo tässä ajassa? Olemme jo selvästi tuoneet julki kirjoituksissamme, ettei kaikki tule meille kuin vuoteessa makaavalle Manulle illallinen!

Miksi tehdä kaikesta niin vaikeata, että Manukin vaikeroi hengellisessä nälässään, kun ei kukaan ole ruokkimassa ja viemässä lusikkaa hänen suuhunsa? Me emme totisesti ole ansainneet mitään hyvää, emmekä tule ansaitsemaankaan omien ponnistelujemme vaikutuksella! Miksi kirjoittajan pitää jatkuvasti tuoda esiin asioita, joista valtionkirkko ja monet suuntaukset ovat jo pitkään vaienneet? Eikö vähempi riitä, vai mikä sitten oikein riittää? Sitä emme tiedä kenenkään yksittäisen ihmisen kohdalla, ja siksi on samanaikaisesti pidettävä katettuna armon juhlapöytä, mutta muistutettava iankaikkisesti, eli tässäkin ajassa pätevästä totuudesta:

”Sillä kirjoitettu on: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.’ Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika…” (1.Piet.1).

Mikään ihmisten tai kirkollisten piirien laatima julkilausuma ei tee tyhjäksi Herramme Sanoja ja vapauta ihmistä toimimaan miten vain haluaa! Ennen kaikkea ratkaisevaa on, ei lain tai tiettyjen kaavojen täyttäminen, vaan kantamamme hedelmä! Tietyt, inhimillisen mielen mukaiset toteuttamiset eivät ole se hedelmä, josta Sana puhuu, vaan meidän elämämme jättämä jälki lähimmäistemme elämässä!

”…jotka monta vanhurskauteen saattavat…”

Miten se tapahtuu, mikä tekee sen mahdolliseksi? Ei meidän toimimisemme tuomarina ja lähimmäisen silmissä olevien roskien tarkkailuna, koska omassa silmässämme törröttävä parru tekee lähestymisemme mahdottomaksi!

Meidät on kutsuttu Hengen voimassa kunnioittamaan jokaista Jumalan luomaa enemmän kuin itseämme ja olemaan niin tarkoin kosketuksissa Taivaalliseen Isäämme, että Hän voi näyttää meille lapsinansa, mitä meidän tulee tehdä ja mitä ei! Siksi ei kenenkään tule loukkaantua jos erikoisesti tässä ajassa korostamme Herraamme ainoana todellisena Tienä:

”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text