Ylimielisyyttä vai nöyryyttä?

”Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä; he olivat niskureita eivätkä totelleet sinun käskyjäsi. He eivät tahtoneet totella eivätkä muistaneet ihmeellisiä tekoja, jotka sinä olit heille tehnyt, vaan olivat niskureita ja valitsivat uppiniskaisuudessaan johtajan palatakseen takaisin orjuuteensa. Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa: sinä et heitä hyljännyt. Vaikka he tekivät itsellensä valetun vasikankuvan ja sanoivat: 'Tämä on sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptistä', ja vaikka he paljon pilkkasivat Jumalaa, niin sinä suuressa laupeudessasi et kuitenkaan hyljännyt heitä erämaassa. Pilvenpatsas ei väistynyt heidän luotansa päivällä, johtamasta heitä tiellä, eikä tulenpatsas yöllä, valaisemasta heille tietä, jota heidän oli kuljettava. Hyvän Henkesi sinä annoit heitä opettamaan, mannaasi et kieltänyt heidän suustansa, ja vettä sinä annoit heille heidän janoonsa.” (Neh.9).

Jumala ei todellakaan kohtele meitä ansaitsemallamme tavalla, vaan vaan Hänellä on pelkästään hyvät ajatukset meitä kohtaan. Kehotankin tänään sinua lukemaan Nehemian kirjan yhdeksännen luvun kokonaan.

Mielessäni on vieläkin eilinen kirjoituksemme, joka julkituo ihmisen asenteen lähimmäiseemme. Kuinka väärän kuvan annammekaan usein Hänestä, jonka täydellisessä hallinnassa meidän tulisi olla! Me pyrimme uskomattomassa määrin olemaan tietynlaisia hallitsijoita ja vaikuttajia lähimmäisemme elämässä.

”…kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ’Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.’ Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja ’heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.’” (1.Piet.5).

Nämä inhimilliset ”herruudet” ovat varmaankin yksi suurimmista tekijöistä seurakunnallisessa huonovointisuudessa. Kautta aikojen on puututtu Jumalaakin hartaampina ja julmempina havaittuihin ”rikkomuksiin”, jotka ovat selvästikin olleet rikkomuksia ainoastaan hallitsevien ja vallitsevien silmissä! Olemme siis eläneet ehkä koko uskovaisuutemme ajan olosuhteissa, joihin Saarnaaja viittaa:

”Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen.” (Saar.8).

Jumalaa on kautta aikojen mitä suurimmalla vääryydellä syytetty kaikesta onnettomuudestamme ja vastoinkäymisestämme. Kaiken vääryyden takana on aina ihmismieli, joka pyrkii vallitsemaan toista ihmistä, lainaten oikeudettomasti Jumalan Sanan ajatuksia ilman pienintäkään halua noudattaa niitä omassa elämässään. Mitä luemme tästä Uudessa Testamentissa?

”…mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” (Mat. 23).

”Jos tämä veli olisi jonkin aikaa kanssani, tulisi hänestä nöyrä veli!” Tämän siis sanoi vanha saarnaajaveli minusta vieressäni seisovalle evankelistalle joskus 70-luvun alussa. Vieläkin käyvät kylmät väreet selkäpiissäni! Meillä on siis oikeutettu syy omalla tavallamme pelätä joitakin ihmisiä, jotka ikään kuin itseoppineina kirurgeina pyrkivät tunkemaan suojakäsineettömän kätensä sisäämme ilman leikkausveistä!

Kuvaavaa kaikelle nyt kirjoittamallemme on erään lähetyssaarnaajan kertoma kuvaus seurakunnasta. Mitä seurakunta rukoili koko hänen lähetystoimintansa ajan? ”Herra, pidä hänet nöyränä, niin me pidämme hänet köyhänä!” Tänään kertoisin saman hiukan toisinpäin: ”Herra, pidä hänet köyhänä, niin me pidämme hänet nöyränä!”