MINÄ tunnen omani!

”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.” (Joh.10).

Käsittäkäämme tänä jouluna todella uudella tavalla, Pyhän Hengen aidon ilmestyksen välityksellä, aivan konkreettinen sukulaisuussuhteemme Seimen Lapsen, Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa!

Meille on kaiketi aina ollut selvää hengellinen sukulaisuutemme Aabrahamin kanssa!

”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” (Hebr.2).

Milloin käsitämme todella syvällisesti Aabrahamin ja hänen uskonsa merkityksen meille, nyt eläville jumalanlapsille? Me olemme aina nähneet hänet uskomme esikuvana ja merkittävänä tekijänä hengellisessä elämässä. Kuinka merkittävä tekijä joku voikaan olla hengellisessä historiassa sukulaisuutensa johdosta! Aabrahamista ei puhuttaisi mitään ilman hänen asemaansa aikakausien saatossa. Mutta mihin perustuu tämä kaikki sukututkimuksemme? Se tulee selvästi esiin meidän Herramme sukuluettelossa! Kaikki sukupolvet luetellaan toinen toisensa perään mutta vain yhdessä tarkoituksessa! Kaikilla on oma paikkansa ja asemansa matkan varrella, mutta kaikelle antaa todellisen merkityksensä vain viimeinen mainittu Nimi!

”…josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi.” (Matt.1).

Kaiken tämän tulisi paljastaa meille jumalallisella varmuudella, ettei ole kysymys uskonnosta, totunnaisesta hengellisyydestä, eikä joistakin ulkonaisista menoista! Aidossa uskossa on kysymys Uudesta Elämästä, Tiestä, Totuudesta ja Elämästä, josta pääsemme osallisiksi ainoastaan sukulaisuussuhteen perusteella! Kaikkialla ympäristössämme ja maallisessa elämässämme näemme sukulaisuuden merkityksen ja sen tiedostamisen! Miten tämän aivan yhtä selvän hengellisen sukulaisuuden suhteen voi vallita niin suuri epävarmuus ja tietämättömyys? Vihamieliset voimatkin ovat paremmin selvillä tästä sukulaisuudesta, kuten näemme selvääkin selvemmin Paavalin kohdalla:

”…mutta paha henki vastasi heille sanoen: ’Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?’.” (Apt.19).

Kohtaamme tässä todella mielenkiintoisen hengellisen näkökannan! Pahat henget ovat selvillä Jeesuksen persoonallisuudesta ja sen johdosta olivat tietoisia Paavalin suhteesta Häneen, hänessä olevan Elämän ja Hengen johdosta! Mutta kuinka erikoista onkaan se, että pahojen henkien alueelle ja vaikutusvaltaan kuuluvat veljekset saivat kuulla sanat: ”Mutta keitä te olette?” Oliko tämä vain ilkeätä mielivaltaa, vai mitä merkittävin todistus ja varoitus meille jokaiselle? Kuinka kauhistuttavaa onkaan kuulla sama asia niin Herralta kuin pahoilta hengiltäkin! Mitä luimme eilen?:

”Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'” (Matt.7).

Kuinka pelottava onkaan siis ajatus, että kuljemme koko elämämme lävitse tietoisuudessa vain inhimillisistä sukujuuristamme, niin että hengen maailmassa meitä ei tunne sen paremmin Luojamme kuin ei ”alakertakaan”! Siksi olkoon tämä joulu aivan uudenlaisen heräämisen aika niin Seimen Lapsen kuin Ristin varjonkin suhteen!

”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.” (Joh.10).