”Jos jollakin teistä
on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta:
'Käy heti aterialle'? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle
ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja
sitten syö ja juo sinä'? Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki,
mitä oli käsketty? Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on
käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet
vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'” (Luuk.17).
Mitä luimme eilen? Jotakin sellaista, mistä ei
ilmeisestikään kukaan ole kirjoittajan kuullen puhunut tai saarnannut, ei
ainakaan omassa maassamme!
”Niin te siis
tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle:
'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen
Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun
nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja
sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'” (Matt.7).
Kuka aivan erikoisella tavalla on pannut merkille ehkä aivan
ainutlaatuiset tapahtumat ja suoritukset? Emme toki epäile kaikkea tapahtunutta,
vaan ihmettelemme suuresti sen merkitystä tietyille henkilöille! Kuka luettelee
suuressa luottamuksessa jopa Herralle Itselleen tapahtuneita suoranaisia
ihmeitä ja merkkejä? Kuinka pelottaville alueille viekään tämä meidät!
Ei siis olekaan kysymys ollenkaan siitä varmuudesta, mikä
uskovaisella voi olla, kantaen jopa koko elämän lävitse! Ihminen voi olla
äärimmäisen tyytyväinen saavutuksiinsa hengellisyyden alueella, tiedostaen
erityisellä tavalla onnistumisensa Sanan toteuttamisessa. Hän mielestään on
kantanut koko uskossa olonsa ajan hyvää hedelmää siinä määrin, että siirtyy
iankaikkisuuteen täydellisessä luottamuksessa! ”Herra, Herra, näethän toki, mitä
MINÄ olen aikaansaanut Sinun kunniaksesi, yhdessä hyvien avustajieni kanssa!”
”…emmekö me sinun
nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja
sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?”
Kuinka pelottavat sanat ovatkaan: ”Emmekö ME?” Tämä
rohjetaan sanoa Hänelle, joka toteaa omasta toiminnastaan:
”Poika ei voi
itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän;
sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa
Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee…” (Joh.5).
Olisikohan syytä tässä viimeisessä ajassa muuttaa
ajatteluamme ja arvoasteikkojamme kokonaisvaltaisesti? Olemme varmastikin
monella tapaa korottaneet itsemme palvelijoista mitä erilaisimmiksi
kirkkoruhtinaiksi, jotka erikoisella tavalla tarkkailevat toimintaansa
hengellisellä rintamalla itse valitulla vapaudella unohtaa Herramme puheet
herroina hallitsemisesta! ”Herra, Herra, emmekö me… tai paremminkin MINÄ hyvien
alaisteni kanssa…?”
Mitä sanoo tämänpäiväinen aloitustekstimme?:
”Niin myös te, kun
olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme
ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset
tekemään.'”
Nämä Sanat loistavat nyt tiellemme kirkkaana, mutta todella
vakavana varoituksena koko elämäämme ja asenteitamme ajatellen! Emme toki halua
kuulla kauhistuttaa totuutta Herramme suusta!:
”Minä en ole koskaan
teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.”
(Matt.7).
Väärässä valossa paistatteleminen ja itsellensä kunnian
etsiminen siis tekee ihmisestä laittomuuden tekijän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti