Vain ansiottomia palvelijoita!

”Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'” (Luuk.17).

Mitä luimme eilen? Jotakin sellaista, mistä ei ilmeisestikään kukaan ole kirjoittajan kuullen puhunut tai saarnannut, ei ainakaan omassa maassamme!

”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'” (Matt.7).

Kuka aivan erikoisella tavalla on pannut merkille ehkä aivan ainutlaatuiset tapahtumat ja suoritukset? Emme toki epäile kaikkea tapahtunutta, vaan ihmettelemme suuresti sen merkitystä tietyille henkilöille! Kuka luettelee suuressa luottamuksessa jopa Herralle Itselleen tapahtuneita suoranaisia ihmeitä ja merkkejä? Kuinka pelottaville alueille viekään tämä meidät!

Ei siis olekaan kysymys ollenkaan siitä varmuudesta, mikä uskovaisella voi olla, kantaen jopa koko elämän lävitse! Ihminen voi olla äärimmäisen tyytyväinen saavutuksiinsa hengellisyyden alueella, tiedostaen erityisellä tavalla onnistumisensa Sanan toteuttamisessa. Hän mielestään on kantanut koko uskossa olonsa ajan hyvää hedelmää siinä määrin, että siirtyy iankaikkisuuteen täydellisessä luottamuksessa! ”Herra, Herra, näethän toki, mitä MINÄ olen aikaansaanut Sinun kunniaksesi, yhdessä hyvien avustajieni kanssa!”

”…emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?”

Kuinka pelottavat sanat ovatkaan: ”Emmekö ME?” Tämä rohjetaan sanoa Hänelle, joka toteaa omasta toiminnastaan:

”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee…” (Joh.5).

Olisikohan syytä tässä viimeisessä ajassa muuttaa ajatteluamme ja arvoasteikkojamme kokonaisvaltaisesti? Olemme varmastikin monella tapaa korottaneet itsemme palvelijoista mitä erilaisimmiksi kirkkoruhtinaiksi, jotka erikoisella tavalla tarkkailevat toimintaansa hengellisellä rintamalla itse valitulla vapaudella unohtaa Herramme puheet herroina hallitsemisesta! ”Herra, Herra, emmekö me… tai paremminkin MINÄ hyvien alaisteni kanssa…?”

Mitä sanoo tämänpäiväinen aloitustekstimme?:

”Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'”

Nämä Sanat loistavat nyt tiellemme kirkkaana, mutta todella vakavana varoituksena koko elämäämme ja asenteitamme ajatellen! Emme toki halua kuulla kauhistuttaa totuutta Herramme suusta!:

”Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.” (Matt.7).

Väärässä valossa paistatteleminen ja itsellensä kunnian etsiminen siis tekee ihmisestä laittomuuden tekijän!