Suostukaamme heikkouteen!

Mitä on ihmisen onni tässä ajassa? Olen Jumalalle kiitollinen elämästä ja tästä joulunajasta, mutta olenko kaikesta huolimatta onnellinen? En taida olla ainoa ihminen tässä maailmassa, joka miettii tätä. Ainakin itse koen nykyisen elämän hyvin koettelevaksi ja aivan tietynlaiseen rehellisyyteen pakottavaksi, vastoin kaikkia omia ajatuksiani ja näkemyksiäni.

Vietin joulua kahdessa eri sukulaispaikassa ja olen kiitollinen siitä läheisyydestä ja yhdessäolosta, mitä nämä päivät tarjosivat. Oli todella hyvää ja monipuolista ruokaa ja keskustelua, mutta kaiken pohjalla mielessä oli aivan omalaatuinen kaihomieli, etenkin vanhojen valokuvien toistuessa television ruudulta.

Lapsenlapset saivat jälleen kerran sellaisen määrän lahjoja, että aivan kauhistuttaa! Aikuiset kai omalla tavallaan pyrkivät kaikella tällä lievittämään lasten kokemaa elämänmuutosta! Niin, aika vähän nykyisessä elämässämme on niin kuin ennen! Olemme kiitollisia elämästä ja hyvistä olosuhteista, katosta pään päällä ja oikeastaan yltäkylläisyydestä kaiken maallisen suhteen. Aikuisina ihmisinä osaamme sijoittaa erilaiset tuntemukset omille paikoilleen ja kykenemme työstämään suhtautumistapojamme aikojen vaihteluiden mukaan. Mutta mikä on todellisuus lasten kohdalla? Sitä olen joutunut tahtomattanikin ajattelemaan ja pohtimaan tämän joulun aikana.

Tuskin millään muulla alueella ollaan niin suuren luottamuksen ja hyvän uskon vallassa kuin ajattelussa lapsien sopeutumisessa eroperheissä! Elämä on jatkuvaa liikkumista ja matkustamista, paikasta toiseen siirtymistä entiseen verrattuna, kun ”äidit” ja ”isät” vaihtuvat ehkä moneenkin kertaan! Kaiken lävitse on kuitenkin pakko kulkea aikuisten mielten vaihtuessa ehkä turhankin usein. Jos kaikki tämä herättää niin suurta pohdintaa joulumielessäni, niin mitä todellisuudessa liikkuukaan lasten mielissä?

Tietynlaiset olosuhteet siis kohtaavat meitä kysymättä meidän mielipidettämme ja tahtoamme. Kuinka monen asian toivoisimmekaan olevan toisin, mutta merkitsisikö se toisenlaista onnea tai olotilaa? Kuinka varmoja olemme siitä, että jos kaikki omat valintamme olisivat onnistuneet… niin, mikä loppujen lopuksi on varmaa ihmiselämässä? Me emme voineet vaikuttaa syntyperäämme, ja nyt näyttää usein siltä, että vaikutusvaltamme omaamme ja läheistemme elämään on kaukana omista ajatuksistamme ja aikomuksistamme! Mitä siis jää jäljelle? Koemmeko kaiken jopa joskus kammoamamme vain siksi, että osaisimme asettaa oikeanlaisen arvojärjestyksen elämämme tärkeimmissä asioissa? Emmekö uskovaisina ihmisinä ole jättäneet elämämme Herramme käsiin uskomuksessa:

”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (Ps.73).

”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa…” (Room.8).

Henki auttaa meidän heikkouttamme! Taitaa olla niin, että me tarvitsemme kaiken kokemamme päästäksemme meihin aivan uskomattomalla tavalla takertuneesta omavoimaisuudesta ja itseluottamuksesta, joka on tarpeellinen vain tietyissä rajoissa, uskon alueella, mutta ei omien voimiemme suhteen! Me emme näytä aivan vähällä oppivan mikä on parasta meille ja läheisillemme ja pohdimme näitä asioita, osaamatta edes rukoilla oikeita asioita ja oikeiden asioiden puolesta! Siksi tässä myöhäisessä hetkessä meitä ravistellaan ja asetetaan monenlaisten tuulten puhallettaviksi! Kaikki tapahtuu meidän parhaaksemme, vaikka usein ei tunnu ollenkaan siltä!

Me olemme yleensä lukeneet vain:

”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.”

Olisikohan syytä kiinnittää enemmän huomiota niihin ajatuksiin, mitä esitetään niin sen edellä kuin jäljessäkin?

”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.”

Tutkistelkaamme ennen kaikkea tätä: ”Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on…”

Siitä pääsemme selvyyteen vain suostumalla heikkouteen!

Hengen mieli ohittaa kaiken oman ajattelumme!