Mitä toivomme uudelta vuodelta?

”Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: ’Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?’ Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: ’Loukkaako tämä teitä?  ... Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko.’ Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet. Ja hän sanoi: ’Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna.’ Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?” (Joh.6).

Mitä voisimme ihmisinä luvata toinen toisellemme, kun oma tietomme on täysin Jumalan Sanan varassa? Kuinka onnellisia meidän tulisikaan olla sen johdosta, että tulevaisuutemme ja elämämme tulevat päivät ovat vain Jumalan tiedossa!

Elämme ajassa, aikakaudessa, jossa lainauksemme perusajatus toteutuu monelle hyvin salatulla tavalla. Uskon Herramme esittävän meille todella polttavan ja ravisuttavan kysymyksen, jos ei selvästi kuultavin sanoin, niin kuitenkin mitä selvimpien olosuhteiden ja meitä kohtaavien tapahtumien välityksellä. "Tahdotteko tekin mennä pois?" Herramme kutsu on kaikunut maailmanlaajuisesti ja lukemattomat ihmiset ovat lähteneet liikkeelle tavalla tai toisella, kantaen hengellisiä lippuja tai muita tunnisteita ilmoittaakseen olevansa asiassa mukana ja seuraavansa Herraa. Ja mikä järisyttävintä, pelottavinta, heidän kauttansa tapahtuu aivan erikoislaatuisia asioita, jotka saavat ihmiset seuraamaan heitä, mutta kysymyksemme kuuluukin nyt ja tulevaisuuttamme ajatellen: ”Toistuuko juuri lukemamme sanankohta aivan silmiemme edessä? Nämä ihmiset ovat saaneet suuret seuraajajoukot, mutta merkitseekö tämä sitä, että seurataan Herraa Jeesusta Kristusta ainoana Jumalan luokse johtavana Tienä, Totuutena  ja Elämänä?”

”Loukkaako tämä teitä”, kysyy Herramme lausuttuaan totuuksia, jotka eivät todellakaan sopineet useimpien näkemyksiin ja uskonnolliseen vakaumukseen!

”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” (Luuk.7).

”'He ovat vihanneet minua syyttä.' Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta. Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani.’

’Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi.’” (Joh.15).

Loukkaantuminen ja viha kulkevat käsi kädessä, vaikka useimmiten hyvin kätketyllä ja salatulla tavalla. Miettikäämme tätä hengellisenä väärin todistamisena aidon Herran tarkoittaman todistamisen sijaan! Kuinka helposti loukkaannummekaan kuullessamme asioita, jotka todistavat meitä ja näkemyksiämme vastaan ja saavat omantuntomme kolkuttamaan! Kaikki tämä Herramme omien sanojen johdosta ja seurauksena! Juuri siksi Hän niin painavasti totesi:

”Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna…”

Tämän tähden suurin osa opetuslapsista tuli lopetuslapsiksi ja jätti loukkaantuneena Herran seuran. Oliko tämä vain yksittäinen tapaus, vai onko vastaavaa tapahtunut myöhemminkin?

”Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan. Luukas yksin on minun kanssani.” (2.Tim.4).

Herran tie siis useamminkin johtaa inhimilliseen yksinäisyyteen avattuamme suumme jumalalliselle totuudelle, minkä Paavali selvästi tuo esiin:

”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).

”Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne, ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen.” (2.Tess.3).

Mikä on siis uudenvuoden toivomukseni itselleni ja kaikille muille:

”Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.” (1.Joh.2).

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt.20).