Kaikki on vain lainaa!

”Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (Ps.73).

Me olemme itsessämme maallisia olentoja ja sen johdosta usein monenlaisten harha-ajatusten vallassa. Me kuvittelemme olevamme vapaita kaikesta vastuusta niin oman elämämme kuin luomakunnankin suhteen. Tietyssä määrin tämä on totta, mutta kunpa voisimme käsittää todellisen asemamme Jumalan luomina ja Häneltä elämämme saaneina! Kenelle me kuulumme, kuka on loppujen lopuksi omistajamme niin koko olemuksemme kuin ympäröivän omaisuutemme suhteen?

”Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat. Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni. Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on. Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta? Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.’ Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ’Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?’” (Ps.50).

Jumala on sanomattomassa armossansa ja hyvyydessänsä antanut ihmiselle vapauden päättää asioistaan, mutta samalla julkituonut tämän päätöksen seuraamukset. Me emme totisesti ole itsemme omia, ja lopullinen päätösvalta on Luojallemme!

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1.Kor.5).

Jo Eedenin puutarhassa Herra toi julki ihmisen vastuun:

”Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.” (1.Moos.2).

Oi, jospa ihminen aina olisi käsittänyt valinnanvapautensa keskellä usein näkymättömän vastuunsa! Hän ei ole koskaan ollut itsensä oma ja kaikki hänen käyttöönsä annettu - sekin on aina ollut vain ajallista lainaa!

”Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.” (Luuk.12).

Mitä ihminen todellisuudessa kykenee hankkimaan? Mitä näemme omassa elämässämme ja mitä näemme ympäröivässä maailmassa? Toivottavasti seuraavaa:

”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.”

Mitä Herramme sanoi aikanaan Martalle hänen touhutessaan maallisissa tarjoiluissa?

”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” (Luuk.10).

Millaisen osan me olemme valinneet kaiken hengellisen tietämyksemme perusteella?

”…sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on…”

”Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat. Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.”

Eikö Hän siis tuntisi meidätkin ja liikkeemme, ja pitäisi meistä huolta tässä viimeisessä ajassa? Meidän on valinta! Me olemme Hänen omansa!