Itsenäisyyspäivä 6.12.2017

SUOMI 100V!

Tämä päivä täyttää sisimpäni hyvin ristiriitaisilla tunteilla ja etsin jo entistä tätä päivää koskevaa kirjoitustani, mutta en löytänyt sellaista.

Olen koko sydämestäni ja mielestäni ja voimastani kiitollinen Jumalalle tästä maasta ja siitä, että saan olla sen syntyperäinen kansalainen. Yhdyn täysin niihin kannanottoihin, joiden mukaan tämä on maailman paras maa elää ja olla!

Olen lukenut ja kuunnellut suuren määrän itsenäisyystaisteluihimme liittyviä kirjoja ja äänikirjoja. Olen sydämestäni kiitollinen jokaiselle isälle ja äidille, joka taisteli kaiken sen hyvän puolesta, josta olemme nyt saaneet nauttia niin uskomattoman pitkän ajan!

Näin eilen pienen jakson elokuvasta Tuntematon sotilas, ja jo sen perusteella, eilisen todellisuuden pohjalta, voin vain toistaa sen, mikä jo siihen aikaan vallitsi kansalaistemme enemmistön mielissä. Jumala oli noina ahdistuksen vuosina ihmisille niin todellinen apu ja turva, ettemme sitä pelkkien kertomusten perusteella pysty edes aavistamaan!

Mikä sitten saattaa mieleni sellaisiin ristiriitaisiin tunnelmiin, että ajattelin jo julkaista jonkin vanhan kirjoitukseni? Me elämme tässä ajassa olosuhteissa, joiden kaltaista epävarmuutta ei kansamme ole koskaan kokenut - koko maailma ei ole kokenut! Nyt turvaksemme tarjotaan filosofista ajattelua ja inhimillistä teknologiaa, digimaailmaa, jonka uskotaan jopa korvaavan lähitulevaisuudessa eri uskonnotkin! Miten minusta tuntuu kuitenkin siltä, että tämä tulevaisuuden visio on jo nyt enemmän todellisuutta, kuin mitä rohkenemme ajatuksiimme päästää!

Kuinkahan moni kanssani on samassa määrin kiitollinen Jumalalle, joka omalla ihmeellisellä tavallansa soi meille tämän itsenäisyyden etuoikeuden? Isämme ja äitimme taistelivat sen puolesta, mitä meillä nyt on, mutta uskon heidän olleen ensisijaisesti Jumalamme välikappaleita kaiken saavuttamiseksi. Uskon kaiken takana olevan mitä suurimman Jumalan ihmeen, mistä maamme saama onnittelujen runsaus on todisteena. Mutta miten Elävä Jumala näkee meidät ja toimemme tässä ajassa. Siitä arkailen kirjoittaa ja siksi olisin mieluummin julkaissut jonkin vanhan kirjoituksen.

”…sillä he olivat vannoneet sen kaikesta sydämestään, ja he etsivät Herraa kaikella halullansa ja löysivät hänet; niin Herra soi heidän päästä rauhaan joka taholla. Kuningas Aasa erotti äitinsäkin Maakan kuningattaren arvosta, koska tämä oli pystyttänyt inhotuksen Aseralle; Aasa kukisti inhotuksen, rouhensi ja poltti sen Kidronin laaksossa. Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet Israelista.” (2.Aik.15).

Tämä on kirjoitettu entisaikojen Jumalan väestä, mutta se kertoo meille Jumalan ajattelutavasta tänäkin päivänä! Millaisia uhrikukkuloita ja inhotuksia saammekaan olla todistamassa! Jumala olkoon armollinen kansallemme!