Mieletön, mieletön maailma!

”Sentähden sanotaan: ’Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!’ Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.” (Ef.5).

Miten kuvaisimme sattuvimmin tätä nykyistä maailmanaikaa ja kaikkea näkemäämme ja kokemaamme? Mitä ajattelee Jumalan Sana siitä ja mistä meitä varoitetaan? Mielessäni soi sana: ”Mieletön, mieletön!”

Elämme todella häkellyttävässä ja levottomassa ajassa, jossa toteutuvat viimeisimmätkin profeetalliset ilmoitukset; en tarkoita ihmisistä lähtöisin olevia profetioita, vaan Jumalan Sanan täyttymystä! Jumalan kansa näyttää vaipuneen todella syvään uneen ja pakoon todellisuudesta, joka ei ainoastaan kolkuta porteillamme, vaan aikaansaa suoranaista maan järisemistä!

”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.” (1.Tess.5).

Millaisia ja kenen lapsia me todellisuudessa olemme, aivan riippumatta ajasta ja sen kohdasta? Me olemme Isämme lapsia, kutsuttuna aivan erikoislaatuiseen tehtävään tässä ajassa! Tämä erottaa meidät auttamattomasti muiden lapsista, käsitämme sitä tai emme! Me olemme valkeuden ja päivän lapsia, ja siksi unemme tulee rajoittua kehomme tarpeisiin tietyiksi tuntimääriksi vuorokaudessa! Tulee todellakin erottaa maallinen väsymys ja nukkumatarve hengellisestä elämästä!

Olemme astuneet hengellisesti aivan uuteen aikakauteen, jossa meidän on tarkkaan katsottava kuinka vaellamme, sillä entisenlaiset viehtymykset on viety pois näköpiiristämme, monen todelliseksi mielipahaksi!

Mitä luimme edellisessä kirjoituksessamme? Tukeeko se jollakin tavoin hengellistä uneliaisuutta ja sen mukanaan tuomaa kuolemaa?

"Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin." (2. Kor. 4).

Nyt on viimeinen hetki käsittää Herran tahto ja nähdä missä aikakaudessa me elämme!

”Sentähden sanotaan: ’Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!’ Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte…”

Meidän on karisteltava ympäriltämme ja vaatetuksestamme kaikki hengellisen haudan ja kuoleman pöly ja jäte, kaikki pahanhajuinen ja kalman kaltainen, voidaksemme olla Kristuksen houkutteleva ja luokseen vetävä tuoksu aivan käytännössä ja todellisuudessa! Ei todellakaan ole samantekevää miten vaellamme ja käyttäydymme päivän ja Valon lapsina!

”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.” (1.Tess.5).

Me emme siis ole kaikista inhimillisistä tuntemuksistamme huolimatta yksin, vaan Hänen kanssaan!