”Valelääkäreistä”

”Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen. Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi. Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa; sillä hän sanoi: ’Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi.’ Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan. Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?” (Mark.5).

Mekin omalla tavallamme vaellamme tänään väkijoukossa, joka uskoo seuraavansa Meidän Herraamme. Joukkoon mahtuu kaikenlaista kulkijaa ja vaikuttajaa mitä erilaisimmissa asuissa ja varusteissa. Tämänpäiväinen esimerkkimme saa kirjoittajan ajatukset kulkeutumaan aivan tietyille alueille hengellisessä elämässä. Tänäänkin moni, todella moni, on kuullut Jeesuksesta ja lähtenyt liikkeelle tiettyyn suuntaan, etsien apua moninaisiin vaivoihinsa.

Kansa kärsii monista asioista ja tarvitsee aivan välitöntäkin apua. On henkistä ahdistuneisuutta, turhautumista, mielen ongelmia ja usein niiden seurauksena kehollista kärsimystä ja vajavaisuutta aivan päivittäisessä elämisessäkin. Haluan meidän nyt ajattelevan tätä aivan erityisellä tavalla, jonkin verran mielikuvitusta käyttäen. Kuka auttaa ja ketä, missä tilanteessa ja millä tavoin? Ehkä arvostetuin ammatti on lääkäri, joka joutuu käymään pitkän koulutuksen ja käytännön harjoituksen tuodakseen lievitystä ihmisten ongelmiin. Vaikein alue taitaa olla psyyken puolella, eikä kuka tahansa kelpaa psykiatriksi eikä psykologiksi. (?). Niin poliisilla kuin palomiehelläkin on tietty vaatimustaso ja koulutus.

Mutta miten on, jos mielikuvituksessamme astumme Herran perässä kulkevaan väkijoukkoon tässä ajassa? Ympärillämme astelee meitä tönien ja tuuppien kaikenlaista kansaa kuka metelöiden, kuka hartaasti astellen. Sairaat ja ongelmalliset ihmiset kaikin tavoin pyrkivät eteenpäin tavoittaakseen edellä kulkevan Herran. Tänään meitä kuitenkin erityisesti kiinnostavat nuo hartaasti ja selvästikin papillisesti astelevat, mitä erilaisimpiin viittoihin pukeutuneet persoonat, joihin vierellämme astelevat sairaat selvästikin luovat pelokkaita ja torjuvia katseita. Miksi ihmeessä? Menneinä aikoina avun hakijat ovat hakeutuneet heidän seuraansa monenlaisten vaivojensa johdosta, aivan kuten tämänpäiväinen naisparkamme, saamatta mitään todellista apua, vaivojen vain pahetessa vääränlaisen hoidon ja väärien ohjeiden seurauksena.

Olemme viime vuosina kuulleet paljonkin ns. valelääkäreistä ja valesairaanhoitajista, mutta kummallista kyllä, juuri kukaan ei ole laajemmin ottanut esiin hengellisen elämän ehkä suurinta ongelmaa: valepappeja ja valesaarnaajia, valeopettajia! Ilman minkäänlaista koulutusta kuka tahansa voi vetää yllensä jonkinlaisen ”hengellisen” viitan esiintyäkseen kaikenlaisen avun tuojana. Emme puhu nyt teologisesta koulutuksesta, vaan Jumalan kutsumuksesta ja varustamisesta aidon Pyhän Hengen voimalla ja taidolla. Mitä ovat nämä itseoppineet ja itsensä korottaneet aikaansaaneet viran harjoittamisellaan? Se on nähtävissä ja kuultavissa kaikkialla minne sitten menemmekin. Väärä viranhoito on tuotavissa julki lainauksemme sanoilla:

”Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.”

Tämä ei koske vain jotakin yksittäistä naista, vaan lukematonta joukkoa hengellisten valelääkäreiden kanssa tekemisiin joutunutta miestä, naista ja lastakin! Mikä näissä hengellisissä valelääkäreissä sitten on niin pelottavaa, että kylmät väreet kulkevat nytkin kirjoittajan selkäpiitä pitkin!? Mikä todistaa nämä ihmiset valheellisiksi ja vain vahinkoa tuottaviksi? He eivät selvästikään ole Itsensä Herran asialla, vaikka tekevätkin lähes kaiken Hänen nimissään, rahasta puhuen! ”Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra…!” Voidaan laskea kädet sairaan ylle pyrkien välittämään…  Mitä?

Kuinka suuri määrä lupauksia annetaankaan kärsiville ihmisille pystymättä niitä toteuttamaan!

Kysymme todella vakavan kysymyksen, joka on enemmän kuin ratkaiseva avunsaantiamme ajatellen! Toteutuuko lainauksemme kohta heidän ”palvelustoimessaan”?

”’Kunhan vain saan koskettaa edes Hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi.’ Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan. Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?”

Ketä koskettavat etsivät ihmiset kuulemansa ja näkemänsä toiminnan välityksellä? Saako se heidät koskettamaan Herraa Jeesusta Kristusta, vaiko vain hengellistä valelääkäriä?