Kuka ja mitä olen? Osa 1

”Niin hän sanoi heille: ’Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän’. Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään. Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.” (Mark.6).

Herramme todellakin tietää mitä me tarvitsemme. Elämä ei ole ollenkaan niin helppoa kuin mitä joissakin uskonnollisissa ja hengellisissäkin piireissä annetaan ymmärtää. Vaikeudet saattavat olla perheessä, työpaikalla tai jossakin muualla, helposti havaittavina. Mutta ehkä useimman kohdalla suurimmat ongelmat keskittyvät alueelle, jota ei kai koskaan oikealla ja tarpeellisella tavalla ole kerrottu meille.

Me olemme ihmisiä, vajavaisia ja puutteellisiakin, ja kaikki tämä kuuluu ihmiselämään. Me tarvitsemme toisiamme niin monella tapaa, koska olemme luodut sellaisiksi. Me olemme osa ihmiskuntaa, yhteisöä, koska muuten emme tulisi toimeen.

Mutta juuri tälle alueelle sijoittuu suurin ongelmamme, etenkin hengellisessä mielessä. Siksi Herramme ajoittain vei opetuslapsensa syrjäiseen paikkaan, yksinäisyyteen, omiin oloihinsa. Saman Herramme aivan erikoisella tavalla tahtoo tehdä tänäänkin, kutsuen meitä omalla nimellämme!

”Tule sinäkin yksinäisyyteen, autioon paikkaan ja levähdä vähän!”

Mikä on meidän, sinun, minun, ongelmamme? Se sisältyy sanoihin:

”Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.”

Olet varmaankin pannut merkille, kuinka paljon olemme puhuneet ihmisen vaikutuksesta toiseen ihmiseen. Hyvä seura on aina iloa tuottavaa, mutta samanaikaisesti se on melko kuluttavaakin, vaikka emme sitä ehkä pane merkille. Toisen ihmisen seurassa olemme vaihtelevassa määrin oma itsemme. Mitä tämä tarkoittaa? Me emme aivan terveinäkään, itsemme tiedostavina ihmisinä, ole aina juuri sitä, mitä haluaisimme ja mikä vaikuttaisi vain meidän parhaaksemme. Me jaamme olemustamme ja kokemuksiamme toinen toisellemme, mikä on aivan normaalia ja tarpeellista. Mutta on suuri määrä ihmisiä, lähellämmekin, jotka käyttävät väärin tätä vaikutusta, joka on tarkoitettu yleiseksi hyväksi ja kaikkien rakentumiseksi. He ottavat huomattavasti enemmän kuin mitä itse antavat. Narsistisessa mielessä he saattavat jopa pyrkiä painamaan alas ja masentamaan sellaisia ihmisiä, jotka kokevat sisimmässään, ehkä huomaamattaankin, jossakin määrin kykenevämmäksi itseään.

Kaikki jakamamme hyvä ei siis tuokaan meille aina sitä, mitä aivan oikeutetusti odotamme. Aikanaan veljemme ja sisaremme saivat kokea melkoista tungettelua luonaan, mistä Paavalikin mainitsee. Ei ole aikaa syömiseenkään, saati sitten muihin tarpeellisiin asioihin, joista olemme riippuvaisia.

Me olemme siis välikappaleita, astioita, joiden on tarkoitus palvella muita ihmisiä ja välittää näille hengellistä hyvää. Mutta me emme saa unohtaa vihollisen voimia, jotka toimivat kaikkialla siellä, missä Herramme vaikuttaa. Kallein pääomamme on pelastettu ja uudestisyntynyt olemuksemme, jota me käytämme, tai paremminkin Herra käyttää palvelustehtävään, jota itsekään emme aina osaa nähdä ja arvostaa oikealla tavalla. Niin monet tekijät tahtovat vaikuttaa tähän meidän sisimpään olemuksemme, että todellakin tarvitsemme hetkittäistä syrjään vetäytymistä Herramme kanssa!

Hän, joka sanoo olevansa MINÄ OLEN, on ottanut käyttöönsä joukon ihmisiä, joiden myöskin on tarkoitus säilyttää tietoisuus siitä, MITÄ OVAT! Mutta tämän ominaisuuden voimme säilyttää vain oikeanlaisessa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa Herramme kanssa!