Miksi kaiken tulisi olla helppoa?

Kiitos kaikille esirukouksistanne! Herra on auttanut monella tapaa ja uskallan taas ajaa pyörällä, tosin entistä varovaisemmin. Aika tekee tehtävänsä ja huomaamme vanhenevamme ja joutuvamme jonkinlaisten rajoittuneisuuksien piiriin, vastoin kaikkea nuoruuteen miellettyä. Monenlaiset vaivat saattavat kohdata meitä, mutta mikään ei ole salassa Herraltamme. Rehellisyyden nimessä emme lainkaan niin paljon huokailisi Herramme puoleen, jos kaikki menisi omien ajatustemme ja tahtomme mukaan. Herra on Parantajamme, mutta jotakin mielestämme kiusallistakin Hän sallii uskovaisuudestamme huolimatta. En voi olla ajattelematta profeetta Elisaa, joka vastoin kaikkea menestysteorian periaatetta joutui kantamaan asiaa, jota me emme mielellämme ajattelisi.

”Mutta kun Elisa sairasti kuolintautiansa…”(2.Kun.13)

En ole koskaan kuullut kenenkään lainaavan tätä sanankohtaa, saati sitten saarnaavan siitä. Me olemme omalla tavallamme halunneet totuttautua tiettyihin asioihin ja näkemyksiin, kieltäen aivan selviä elämän perusteita, jotka sisältyvät uskovaisen olevaisuuteen. Läheskään kaikki ei miellytä meitä, todellisuudessa kai suurin osa.

 Elisa oli yksi suurimmista Herran palvelijoista, mutta ei silti saanut kokea yliluonnollista ja vaivoista vapaata pois menoa Elian tavoin. Kun ajattelemme omaa aikaamme, sen alkua, ja merkittävintä sananjulistajaa ja samalla myös profeetallista henkilöä, ei tämän maallinen elämä liiemmälti ihastuta meitä. Paavali kertoo melko tarkkaan kaikki koettelemuksensa saaden meidät uskonnolliseen mielenliikutukseen, mutta todellisuudessa ei kukaan meistä todella haluaisi kokea samoja asioita, ennen kaikkea kivitystä. Käsittämättömintä useimmille on hänen jatkuva piinansa, josta Herra ei häntä vapauttanut meidän odottamallamme tavalla:

”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa’. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2.Kor.12).

Miksi kaiken meidän elämässämme tulisi olla helppoa? Me luonnostamme etsimme aina helpointa ja vaivattominta tietä.

 Ajatukseni menevät jonnekin vuosisadan vaihteen tuntumaan, kun itse voin vielä aika huonosti ja tein kaiken, suorastaan kaiken, yksinkertaisimmalla ja helpoimmalla tavalla. Yhtäkkiä olotilani muuttui merkittävästi.

Oli kesä ja yövyin äitini luona, ajaen autollani kai joka päivä eräälle uimarannalle, suorinta reittiä. Mutta sitten mieleeni tuli ajatus, että olen jo paljon paremmassa kunnossa ja ajankin nyt uimarannalle eri reittiä, tutustuen kaupunkiin ja sen rantoihin aivan uudella tavalla. Valitsin siis aivan eri suunnan ja ajelin pitkin katuja, joilla en kai koskaan aikaisemmin ollut kulkenut. Vesi vilkahteli oikealla puolellani ja odotin vain pääseväni rannan läheisyyteen, mahdollisesti aivan uuteen uimapaikkaan. Jonkin ajan kuluttua tulin aivan veden lähelle ja näin mitä ihastuttavimman rannan ja valkoisen sillan, joka johti johonkin saareen. Ja mikä parasta, edessäni oli uimaranta, jolla ei sillä hetkellä ollut kuin yksi naishenkilö. Nyt en ajakaan entiseen paikkaan, vaan uin tällä uudella rannalla! Vasta kun parkkeerasin aivan samaan paikkaan kuin joka päivä, tajusin olevani samalla uimarannalla!

Jokin sisimmässäni liikuttui todella merkittävästi ja kyyneleet tulivat silmiini. Pysähdy, mieti, ole hiljaa! Tässä oli nyt jotakin hengellisestikin erittäin merkittävää, opetus, joka ei koskaan tulisi unohtumaan! Olin tähän mennessä aina valinnut yksinkertaisimman tien, helpoimman tien, mutta kun nyt tulin aivan samaan paikkaa aivan eri tietä, eri suunnasta, tajusin jotakin aivan ennen kokematonta!

Miksi olemme niin kaavoihimme kangistuneita, miksi aina etsimme helpointa tietä, matalinta aitaa? Miksi suhtaudumme ymmärtämättömästi erilaisista kokemuksista kertoviin ihmisiin, verraten kaikkea omiin näkemyksiimme ja kokemuksiimme? Miksi emme paremmin voi nähdä ja ymmärtää, että toiset ihmiset tulevat samaan paikkaan aivan eri suunnista ja eri teitä? Eikö tärkeintä ole saapua siihen, missä olemme, jos kerran paikka on oikea, mutta aivan erinäköinen eri suunnasta katsellen. Kauniin sillan olin nähnyt satoja kertoja, saman rannankin, mutta uusi suunta avasi jotakin aivan uutta silmieni eteen! En halua pilata tätä kokemusta liiallisilla selittelyillä, mutta istuin siinä paikallani ratin takana pitkän tovin rukouksessa! Rukoile Sinäkin ja pohdi tämän kertomuksen sanomaa. Helpoimmalla tiellä meiltä jää kokematta todella paljon, ja siksi Herramme sallii kaikenlaisia asioita, jotka eivät ole omaa valintaamme!