”Niin hän sanoi heille: ’Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja
levähtäkää vähän’. Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut
aikaa syödäkään. Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.”
(Mark.6).
Meidänkin elämässämme on
paljon tulijoita ja menijöitä, jotka kaikki jollakin tavoin odottavat saavansa
meiltä jotakin, koska ovat havainneet meidän kulkevan yhdessä Herramme kanssa.
Me emme ehkä ole panneet tätä seikkaa merkille, mutta me olemme jatkuvan
tarkkailun, jatkuvan seurannan kohteita. Yksityisyyttä meillä on paljon
vähemmän kuin mitä itse ajattelemme, yksinomaan jo valintojemme ja ennen
kaikkea Jumalan valinnan johdosta.
Meiltä odotetaan tiedostamattakin
paljon, ja kaikki tämä kuluttaa meitä ja voimavarojamme. Vaikka edustamme
korkeampia voimia ja tulevaa maailmaa, ei meistä ole poistettu vajavaisuutta ja
inhimillisyyttä, vaan aivan korostetusti kaikki levityskelpoinen, aito ja
alkuperäinen Elämä vain kulkee toisille meidän kauttamme hengellisen esikuvan
mukaisesti, jättäen meidät vain vajavaiseksi välikappaleeksi:
”Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä
vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä
hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen
elämään…” (Joh.4).
”Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ’Jos joku janoaa, niin tulkoon minun
tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu
sanoo, juokseva elävän veden virrat.’ Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden
piti saaman, jotka uskoivat häneen…” (Joh.7).
Kun tämä todella toimii
meissä, saa se aikaan inhimillistä heikkoutta ja väsymystäkin, niin että
joudumme hakeutumaan voimia keräämään yksinäisyyteen Herramme kanssa. Tästä
hyvänä esimerkkinä on profeetta-veljemme Daniel:
”Ja kun minä näin tämän suuren näyn, meni minulta kaikki voima…”
(Dan.10).
Samasta todistavat
lukemattomat tapahtumat kirkkohistorian varrelta. Miksi Jumala on sellaisella
tavalla asettanut meidät ihmiset heikkouden valtaan? Siihen antaa selvän
vastauksen Paavalin kokemus:
”Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun
voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa’. Sentähden minä mieluimmin kerskaan
heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä
olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin,
ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen
väkevä.” (2.Kor.12).
Hengellisessä, aidossa,
todellisessa Elämässä on siis aivan selvästi kysymys aivan toisenlaisesta
voimataloudesta, kuin mitä useimmiten saamme kuulla ja nähdä! Voimmeko
tiedostaa omalla kohdallamme, oikeanlaisessa itsetutkistelussa ja
hiljaisuudessa, samat tekijät kuin Paavali-veljemme? Jos näin on, näemme
entistäkin selvemmin täydellisen riippuvaisuutemme Hänestä ja Hänen seurastaan,
jota ilman emme ole kykeneviä tekemään mitään kestävää!
Menkäämme siis tässä mitä
sekavimmassa ja eksyttävimmässä ajassa entistä useammin autioon, syrjäiseen
paikkaan Herramme kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti