Sinä olet Minun! Osa 2

”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Etiopian ja Seban. Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi.” (Jes.43).

Olen useamminkin kertonut siitä, kuinka varhaisempina vuosina minua kiusasi yksi asia. Kun halusin rukoillen asettua Herrani eteen, mieleni silmien eteen oikeastaan joka kerta tunkeutuivat sen hetkisen, minulle merkittävimmän sananjulistajan kasvot. Jollekin se ehkä on normaalia, mutta minulle se oli erittäin kiusallista. En ole koskaan todella nähnyt Herrani kasvoja, vaikkakin joidenkin mielestä Hoffmanin maalauksessa on saavutettu paras tulos.

Miksi rukouksessa ja hiljentymisessä nähdään ihmiskasvot, Herran kasvojen sijasta? Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, mutta yksikään meistä ei ole niin Herramme näköinen, että vastaisi Herramme aitoa kohtaamista. Mieleeni on loppuelämän ajaksi painunut erään merkittävän jumalanmiehen rukous, joka toistui hyvin usein kokousten alussa. Hän rukoili, etteivät ihmiset näkisi häntä, vaan yksinomaan Herran!

Minulla on oma tehtäväni ja osani tässä elämässä suorittaakseni sen palvelustehtävän lähimmäisiäni kohtaan, mikä on minulle jo ennen syntymääni hyväksi nähty. Minun ei siis tule elää itselleni ja vain tietylle piirille, mutta silti kuulun vain ja yksinomaan Herralleni! Niin Sinä kuin minäkään emme kuulu kenellekään saarnaajalle tai ryhmälle, vaan yhteytemme toisiin uskovaisiin ja lähimmäisiin perustuu yksiomaan lainaukseemme:

”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.”

Kuinka pelottava olisikaan jokin toisenlainen totuus! Jossakin mielessä ehkä suurin kielteinen tekijä uskovaisen elämässä perustuu juuri käsittelemämme aiheen piiriin. Jumalamme ei ole jättänyt meitä jonkin suuren henkilön tai ryhmän mielivallan piiriin, olemaan jokaisen vapaassa käytössä ja vallassa! Se ilmenee mitä selvimmin sanoista:

”Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi.”

Tämä lupaus annettiin aikanaan Israelin kansalle, mutta se koskee aivan yhtä hyvin meitäkin Aabrahamin jälkeläisinä, lupauksen lapsina.

”Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli. Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin. Mutta mitä sanoo Raamattu? "Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa. ’Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.” (Gal.4).

Herramme Jeesus Kristus kuoli koko maailman syntien puolesta, siis jokaisen ihmisen puolesta. On oikein korostaa sitä, että jokainen ihminen on tärkeä, mutta säilyttääksemme oman asemamme ja pelastuksemme, mielenterveytemmekin, meidän on hyväksyttävä se tosiasia, ettei usko ole joka miehen. Me emme voi kuulua ihmisille ja ryhmille, jotka ovat täysin vieraita Jumalalle ja Hänen asialleen. Rakkaus saa meidät säälimään ja armahtamaan jokaista luotua, eläintäkin, mutta todellinen, aito rakkaus, ei saa meitä kuluttamaan voimiamme asioissa, joille emme voi mitään.

”…ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” (Matt.10, Miika 7).

Joidenkin ihmisten kohdalla pelkään, että heidän asenteensa sukulaisiin tai jopa aivan vieraisiin ihmisiin tekee heidät soveltumattomiksi Herralle, uskotellun rakkauden varjolla. Jos emme hyväksy selviä Sanan totuuksia ja puhumme vain kaiken peittävästä rakkaudesta, kadotamme jumalallisen realistisuuden. Kaikki todellisuuden vastainen vahingoittaa ihmistä ja rajaa hänen mahdollisuuttaan elää hedelmällistä elämää. Siksi nykyinen tilanne koko maailmassa on joillekin vaikea hyväksyä ja käsittää, vaikka se on etukäteen ilmoitettu meille jumalallisessa profetiassa.

Avatkoon Herra Jeesus Pyhän Henkensä kautta silmämme näkemään, kuinka arvokkaita me olemme Hänen silmissään erikoisesti tässä pimenevässä maailmassa!

”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi…”