Joulun Sanoma

Ajatelkaamme tänä jouluna olemassaoloamme Herran omina. Olemme usein korostaneet Herramme ominaisuutta, jonka Hän on tuonut julki sanomalla    MINÄ OLEN. 

Kristikunta juhlii nyt Häntä lyhyen hetken ajan Seimen Lapsena. Me näemme kuitenkin kotkan silmin jotakin niin laajaa ja merkittävää, ikiaikaista, ettemme sitä tämän elämän aikana ole kykeneviä tyhjentävästi hahmottamaan. Ensimmäinen joulu oli alku elämämme tärkeimmälle asialle, mutta se oli vain osa iankaikkisuuden loputonta kaarta. Siten emme voi liiaksi pysähtyä Betlehemiin eikä Egyptiin suuntautuneeseen pakomatkaankaan. Jumala yksinkertaisuudessa! Inhimillisesti katsoen turha matka Jumalan mahdollisuuksia ajatellen!

Häntä kutsuttiin Nasarealaiseksi, mihin haluaisin meidät hetkeksi pysäyttää. Mitä tuona aikana, Nasaretissa tapahtui, emme tiedä käytännöllisesti katsoen yhtään mitään sellaista, mikä tyydyttäisi tiedonjanoamme. Lihaksi tullut Sana ei tullut keskuuteemme kypsässä miehuudessa, vaan pienenä, kapaloituna vastasyntyneenä vauvana, joka sai viettää ensimmäiset hetkensä mitä köyhimmissä olosuhteissa, maaten eläinten syöttökaukalossa. Niin yksinkertaista ja nöyrää, ettei se olisi kenenkään ihmisen mieleen tullut näin suuren ja merkittävän Henkilön kohdalla!

Yleinen tilanne oli jo tuolloin ahdistava, ja jokainen odotti ja toivoi muutosta omaansa ja kansansa elämään. Siitä huolimatta Tämä Lapsi tutustui tähän maailmaan lapsen näkökulmasta ja kävi lävitse aivan samanlaisen kehityskulun kuin jokainen meistä, noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Hän oli ihmislapsi sanan jokaisessa merkityksessä, kehittyen aikuisuuteen kasvuprosessin kautta, aivan kuten mekin, kuitenkin ilman kiukkua ja kapinallisuutta, sillä Hänessä ei ollut minkäänlaista syntiä eikä vääryyttä!

Kuinka kauan meidän on odotettava mieleistämme muutosta, asioiden korjaantumista? Olemme puhuneet Aabrahamin odotuksesta, Joosefin vankeudesta ja Israelin kansan orjuudesta, Jobin kärsivällisestä kärsimyksestä. Odottaminen on meille yksi suurimmista heikkouksistamme, aivan kuten tämä päivä on monelle lapselle todella kova koettelemus, koska lahjat avataan vasta jouluaterian ja usein tiskaamisenkin jälkeen!

Me joudumme odottamaan vastoin kaikkea inhimillistä käsityskykyämme, loputtomasti ja tuskastuttavan kauan, mutta jos me olemme samaa Olemusta Herramme kanssa, ei ajalla ja määrätyillä tilanteilla ole vaikutusta olemassaoloomme Hänessä. Hän oli jo tullut tähän maailmaan, mutta niin tämä maailma kuin Israelin kansakin joutuivat odottamaan noin kolmekymmentä vuotta tähän syntymään sisältyvää toteutumista. Onko meillä todella niin kiire kuin näyttää olevan, koska me olemme sitä mitä olemme, niinäkin aikoina ja vuosina, kun oma merkityksemme odottaa täyttymystään?

Johannes Kastaja oli merkittävin henkilö pelastushistoriassa, mutta hänkin joutui käymään saman prosessin lävitse kuten mekin.

”Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” (Matt.11).

”Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.” (Luuk.1).

Kuinka kiitollinen olenkaan Hänestä ja Hänelle, joka on MINÄ OLEN, ja jonka käsissä on niin aika kuin iankaikkisuuskin! Aidosti Hänessä olemalla aika pysähtyy eikä yksikään hetki ole turhaa. Tämä Evankeliumi ei siis ole ihmisten ajatusten mukainen!

Tällaista Joulua siis toivotan meille jokaiselle!

Samaa toivotan tulevalle vuodelle!