Kärsivällisyyttä!

”…ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.” (Hebr.6).

”Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella. Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.” (Jaak.5).

Kuinka kauan meidän täytyy odottaa? Milloin kaikki muuttuu? Kuinka kauan, kuinka kauan? Edelliset sanankohdat eivät itse asiassa tarvitse mitään selittelyä.

Meillä ihmisinä on aivan kummallinen tarve etsiä kaikkeen syyllinen, mistä meitä jo edellisessä sanankohdassa varoitetaan. Syyllisen etsiminen saa meidät huokailemaan väärällä tavalla aivan syyttömiäkin kohtaan. Hän, jossa me elämme ja olemme, näkee kaiken ja on jo etukäteen asettanut tuomion väärien asenteiden ylle. On turhaa etsiä syyllisiä, sillä me jokainen omalla tavallamme olemme osallisia koko ihmiskunnan vääriin asenteisiin. Nyt kärsii sekä syyllinen että syytön.

Voisimme myös suuresti ihmetellä Joosefin osaa kaikkine kurjuuksineen siitä huolimatta, että Jumala aivan erikoisella tavalla oli hänen kanssaan. Miksi hän ilmestyksistä huolimatta joutui veljiensä vihan kohteeksi, miksi Jumala salli Potifarin vaimon käytöksen, miksi Joosefin tarvitsi niin kauan olla vankilassa? Miksi, miksi? Miksi Jumalan kansan täytyi niin kauan kärsiä egyptiläisten sortoa ja aivan käsittämätöntä pahuutta, rotusortoa ja holokaustia?

Me olemme inhimillisiä ja helpoimman tien kulkijoita, vaikka emme sitä helposti myönnäkään. Olemme selvinneet tähän asti ehkä hiukan kuin leikitellen ja vain lainaillen sanankohtia ja historiallisia tapahtumia, jotka ovat ravistelleet mieltämme, mutta nyt tietynlainen todellisuus on vyörynyt ja vyöryy ylitsemme ikään kuin yllättäen, vaikka rehellisyyden nimessä olemme aina tienneet tällaisen hetken tulevan. Me joudumme todellakin sanomaan hyvästit sille maailmalle, jonka olimme tottuneet näkemään! Siksi tarvitsemme kärsivällisyyttä pysyäksemme toivossamme ja oikeanlaisessa odotuksessa, nytkin joulun alla.

”Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.”