”Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa
minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Joka
profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka
vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Ja
kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen
juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää
palkkaansa vaille." (Matt.10)
Ei ole ollenkaan
samantekevää miten suhtaudumme toinen toisiimme ja yleensä ihmisiin! Millaisen
taivaallisen rauhan ja sopusoinnun tulisikaan kummuta meistä tämän sanankohdan
perusteella! Ajattele, mitä meiltä odotetaan, niin Korkeuksissa kuin täällä
maan päällä! Me edustamme jotakin paljon suurempaa ja merkittävämpää kuin usein
tulemme ajatelleeksikaan. Meidän ja meissä tulisi olla jotakin sellaista, mikä
saa ihmiset kaipaamaan ja janoamaan sitä mitä me edustamme. Me olemme
edustajia, jotka esimerkillään tarjoavat ihmisille jotakin sellaista, mitä
heillä ei ole. Mitä olemme siis tuoneet julki olemuksellamme, kun tilanne
hengellisellä alueella on juuri sellainen, kuin mistä Paavali esim.
Timoteukselle kirjoittaa?
”Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut
tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt.”
Miksi niin harva haluaa
ottaa vastaan meidät, Sinut, minut? Mitä meissä on sellaista, mikä ei saa
ihmisiä avaamaan sydämiänsä eikä kotinsa ovea meille?
Ehkä meissä ei sittenkään
ole varsinaista syytä ihmisten negatiivisiin asenteisiin, vaan aivan liian
monet tuntemamme ihmiset ovat omalla esimerkillään ikään kuin lähettäneet
sellaisia, suorastaan murskaavia henkisiä aaltoja, jotka ovat tärisyttäneet
ihmisten sydänten portteja sellaisella tavalla, että ne on suorastaan suuressa
hädässä teljetty myrskyn pelossa. Ollaan todella kaukana siitä, miten Herramme
vaelsi tämän maan päällä:
”Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani,
johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on
saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen
ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja
suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden
voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa.” (Matt.12).
Meidän ei tule liiaksi
kiinnittää huomiotamme siihen, mitä muut tekevät ja ajattelevat. Nyt on kysymys
Sinusta, minusta! Nämä sanankohdat kertovat meille tarkalleen, mitä meiltä
odotetaan niin Ylhäällä, kuin täällä maankin päällä.
”Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva
tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä
maailmassa.” (1.Joh.4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti